Tää ei nyt liity tokoon, mutta pistän tän tänne ylös, sillä muuten en muista tätä: käskysana edelläkulkemiselle on "mene vaan"!
Olimme tänään tallityttöilemässä ja hevosen taluttaminen Taikan kanssa muuttui huomattavasti helpommaksi aina kun muistin ton sanan ja sain Taikan kulkemaan edelläni esimerkiksi porteista. "Mene vaan" tarkoittaa, että T syöksähtää eteenpäin 2-3 metriä ja jatkaa matkaansa eteenpäin. Kätevä temppu, jota en muistanut ennen tätä päivää (ja päivän aikanakin sana unohtui monta kertaa ja testailin kaikenlaisia sanoja, mutta tuo "mene vaan" oli se Taikalle joskus muinoin opetettu käskysana, joka toimi älyttömän hyvin :) ).
lauantaina, heinäkuuta 07, 2007
perjantaina, heinäkuuta 06, 2007
Treenisuunnitelmia
Lisäsin koulutuspäiväkirjaan sivun treenisuunnitelmille. Olen aika iloinen siitä, että olen jaksanut kirjailla treenejä ylös noinkin aktiivisesti, sillä noista muistiinpanoista on ollut hyötyä. Kaikissa aikaisemmissa päiväkirjayritelmissäni on ollut noin kolme riviä tekstiä.
Seuraavaan kokeeseen on reilu kolme viikkoa aikaa ja suunnitelmat ovat selvillä siihen asti. Treenit ovat menneet viime aikoina kivasti ja T on ollut rauhallinen. Olemme treenailleet tosin vain pikkujuttuja, mutta uskoisin, että Taikalla on intoa ja osaamista suorittaa myös pidempiä pätkiä. Kaikkein suurimpana tavoitteena on nyt saada liiketekniikka viimeisteltyä ja varmaksi ja sitten myöhemmin keskityn kokeenomaisuuteen.
Kaikesta innokkuudestaan huolimatta T ei mielestäni oikein kestä pidempiä treenejä ja varsinkaan saman asian toistamista. T työskentelee kyllä keskittyneesti, mutta saman liikkeen toistoja on turha ottaa, sillä se ensimmäinen on aina paras. Yritän kasvattaa ja ylläpitää Taikan motivaatiota treenaamalla vähemmän kuin se haluaisi. Kyllästymispiste on saavuttettu monta kertaa, mutta onneksi ainakin tällä hetkellä näyttää siltä, että treenimäärä on sopiva (määrällisesti aika paljon, ajallisesti vähän ja taukoja silloin tällöin). T osaa kyllä näyttää jos tokoilu ei enää kiinnosta. Se lakkaa tottelemasta ja poistuu paikalta.
ps. Rakastan Googlea. Mitä elämä olikaan ennen scholaria, patentseja (suurin osa noista eläintenkoulutuslaitepatenteista on jotain sähköpantoja, mutta on siellä fiksumpiakin vehkeitä, tai no... fiksuja... en tiiä onko tässä sokerilientä hevosen suuhun ruiskuttavassa kuolaimessa tuotteistamispotentiaalia, tai miksipä ei, liemitankki selkään ja ratsaille...), booksia, mapseja, frooglea, calculaattoria, yksikkö-/valuuttamuunninta, sketchuppia, gmailia ja youtubea... ja on tää bloggerikin ihan kiva. En jakais kirjata tokotreenejäkään noin tarkasti ylös jos ei olisi olemassa spreadsheetsiä. Ai nii, translate on aivan paras.
Seuraavaan kokeeseen on reilu kolme viikkoa aikaa ja suunnitelmat ovat selvillä siihen asti. Treenit ovat menneet viime aikoina kivasti ja T on ollut rauhallinen. Olemme treenailleet tosin vain pikkujuttuja, mutta uskoisin, että Taikalla on intoa ja osaamista suorittaa myös pidempiä pätkiä. Kaikkein suurimpana tavoitteena on nyt saada liiketekniikka viimeisteltyä ja varmaksi ja sitten myöhemmin keskityn kokeenomaisuuteen.
Kaikesta innokkuudestaan huolimatta T ei mielestäni oikein kestä pidempiä treenejä ja varsinkaan saman asian toistamista. T työskentelee kyllä keskittyneesti, mutta saman liikkeen toistoja on turha ottaa, sillä se ensimmäinen on aina paras. Yritän kasvattaa ja ylläpitää Taikan motivaatiota treenaamalla vähemmän kuin se haluaisi. Kyllästymispiste on saavuttettu monta kertaa, mutta onneksi ainakin tällä hetkellä näyttää siltä, että treenimäärä on sopiva (määrällisesti aika paljon, ajallisesti vähän ja taukoja silloin tällöin). T osaa kyllä näyttää jos tokoilu ei enää kiinnosta. Se lakkaa tottelemasta ja poistuu paikalta.
ps. Rakastan Googlea. Mitä elämä olikaan ennen scholaria, patentseja (suurin osa noista eläintenkoulutuslaitepatenteista on jotain sähköpantoja, mutta on siellä fiksumpiakin vehkeitä, tai no... fiksuja... en tiiä onko tässä sokerilientä hevosen suuhun ruiskuttavassa kuolaimessa tuotteistamispotentiaalia, tai miksipä ei, liemitankki selkään ja ratsaille...), booksia, mapseja, frooglea, calculaattoria, yksikkö-/valuuttamuunninta, sketchuppia, gmailia ja youtubea... ja on tää bloggerikin ihan kiva. En jakais kirjata tokotreenejäkään noin tarkasti ylös jos ei olisi olemassa spreadsheetsiä. Ai nii, translate on aivan paras.
maanantaina, kesäkuuta 18, 2007
Erävoitto Taikalle 12-0. Lopputulos: ratkaisematon
T teki lenkillä taikamaisen tempauksen. Olimme kävelemässä kotiinpäin Värtössä sirkuskoulun edessä, jossa treenailemme usein tokojuttuja. Ajattelin kävellessämme, että tänne voisi tulla treenaamaan, kun pääsemme seuraamisharjoituksessa 100 metriin asti. T luki ajatukseni ja alkoi ehdottelemaan treenaamista (ehdottelumotivaatiota lisäsi varmasti taskussani oleva Oscar-salami, vaikka Taikan mielestä tokoilu itsessäänkin on melkein maailman parasta tekemistä). Kun T tarttui hampailla kiinni remmiin, nakkasin remmin pois kädestäni ja jatkoin kävelyä.
Kävelin ja kävelin ja T katosi näkyvistäni kulman taakse. Kurkkasin olkapääni yli ja T istua napotti kentällä/parkkipaikalla 50 metrin päässä. Ajattelin, että T olisi juossut perääni kun katoan näkyvistä, mutta eipä se tullut. Huutelin Taikaa vähän ja menin sitten piiloon pariksi minuutiksi. Palasin näkyville ja tutkin mielenkiintoista sorakasaa ajatellen, että T varmaan tulisi luokseni. Eipä tullut. Istuin odottelemaan varmaan 10 minuutiksi ja T istua napotti vaan... Lopulta olin vakuuttunut, että T on varmaan myrkyttynyt/loukkaantunut partakoneen terään, kun se söi aikaisemmin lenkillä löytämänsä palan marjapiirakan palan. Huusin "tänne" ja T vaan istui kuin patsas. Palasin Taikan luo, otin kiinni remmistä ja T tarjosi seuraamista vielä noin 100 metriä.
Taika on kyllä ihana! Voin kuvitella kuinka se ajatteli minä täällä istun, vaika tuo tuolla huutelee ja istun vaikka nuo ohikulkijatkin tuossa minua osoittelee ja aurinkokin kuumottaa ja kohta saan sitä makkaraa kun vaan istun ja pääsen sitten ehkä seuraamaankin ja saan lisää makkaraa ja olen maailman paras ja ihanin koira ;-)
Lenkin jälkeen tein vielä ihan huonon treenin. Hain kotoa noutokapulan ja menimme takaisin ulos. Tarkoituksena oli tehdä nouto noin 1 metrin päästä. T ei keskittynyt kovin hyvin ja treenin aikana tapahtui kaikenlaisia mokia, joista suurimmat olivat se, että T varasti mukaani kun lähdin viemään noutokapulaa, T istui kerran lahkeeni päällä kun lähdin viemään kapulaa, T haukahti vaimeasti tarttuessaan kapulaan, T haukkui minulle, koska en antanut sille kapulaa, sekä T meinasi tukehtua namiin kapula suussa, puotti kapulan, söi namin ja jatkoi sitten noutoa. Teimme yhteensä kolme noutoa ja viimeinen oli onneksi lähes täydellinen. T jäi istumaan, haki kapulan 2 m päästä ja tuli tiiviseen, mutta aivan vinoon perusasentoon. Pitää jatkaa treenejä sisällä ja vain pirteällä mielellä ulkona. Nyt T oli liian väsynyt pönötysepisodin jäljiltä ja huomasin sen liian myöhään (väsymys on ymmärrettävää, sillä se oli tosiaan suorittanut ainakin 6 kertaa EVL:n istumisen pituisen istumisen ekaa kertaa elämässään).
Noutoharjoituksessa huomasin se, että sana "seuraa" oli vahvasti yhdistynyt käsitteeseen "liikkeelle" ja siksikään T ei jäänyt istumaan kun jätin sen (perusasentoon tulosana ja seuraamiskäsky ovat meillä sama sana). Toivottavasti VR-seuraamisharjoituksesta ei tule pidemmän päälle ongelmia (kuten kaikesta naksuttelemastani tuppaa tulemaan, sillä oppi jää niin vahvasti T:n mieleen ja se osaa myös soveltaa oppimaansa). Yritän nyt edetä VR-seuraamisessa aika nopeaa ja kun pääsemme 30 askeleeseen, muutan treenin siten, että vahvistan käännöksiä ja pysähdyksiä. Lisäksi istumaan jäämisestä pitää tehdä todella kiva ja kannattava juttu!
Oivalsin tänään, että minun pitää antaa Taikalle enemmän lepoaikaa toistojen välissä. Ennen olemme aina kiirehtineet uuteen toistoon, sillä olen tavoitellut jotain ihmeellistä "vahvistetiheyttä". Esimerkiksi noudoissa on hyvä pitää kunnon tauko, jotta T ehtii rauhoittua ja syödä namin ja on sitten valmis keskittymään uudestaan. Pidin taukoja tän päiväisessä seuraamisharjoituksessa ja noudossa ennen viimeistä yritystä ja homma toimi todella hyvin! T sai palkaksi rauhoittumisesta tekemistä. Rauhoittuminen ei ollut sen kummenpaa, kuin että T oli levollisen oloinen. Kävimme yhdessä haistelemassa kentän laidan puskia ja kun T malttoi rentoutua ja laskea kuononsa haistelemaan, siirryimme yhdessä jatkamaan tekemistä.
Kävelin ja kävelin ja T katosi näkyvistäni kulman taakse. Kurkkasin olkapääni yli ja T istua napotti kentällä/parkkipaikalla 50 metrin päässä. Ajattelin, että T olisi juossut perääni kun katoan näkyvistä, mutta eipä se tullut. Huutelin Taikaa vähän ja menin sitten piiloon pariksi minuutiksi. Palasin näkyville ja tutkin mielenkiintoista sorakasaa ajatellen, että T varmaan tulisi luokseni. Eipä tullut. Istuin odottelemaan varmaan 10 minuutiksi ja T istua napotti vaan... Lopulta olin vakuuttunut, että T on varmaan myrkyttynyt/loukkaantunut partakoneen terään, kun se söi aikaisemmin lenkillä löytämänsä palan marjapiirakan palan. Huusin "tänne" ja T vaan istui kuin patsas. Palasin Taikan luo, otin kiinni remmistä ja T tarjosi seuraamista vielä noin 100 metriä.
Taika on kyllä ihana! Voin kuvitella kuinka se ajatteli minä täällä istun, vaika tuo tuolla huutelee ja istun vaikka nuo ohikulkijatkin tuossa minua osoittelee ja aurinkokin kuumottaa ja kohta saan sitä makkaraa kun vaan istun ja pääsen sitten ehkä seuraamaankin ja saan lisää makkaraa ja olen maailman paras ja ihanin koira ;-)
Lenkin jälkeen tein vielä ihan huonon treenin. Hain kotoa noutokapulan ja menimme takaisin ulos. Tarkoituksena oli tehdä nouto noin 1 metrin päästä. T ei keskittynyt kovin hyvin ja treenin aikana tapahtui kaikenlaisia mokia, joista suurimmat olivat se, että T varasti mukaani kun lähdin viemään noutokapulaa, T istui kerran lahkeeni päällä kun lähdin viemään kapulaa, T haukahti vaimeasti tarttuessaan kapulaan, T haukkui minulle, koska en antanut sille kapulaa, sekä T meinasi tukehtua namiin kapula suussa, puotti kapulan, söi namin ja jatkoi sitten noutoa. Teimme yhteensä kolme noutoa ja viimeinen oli onneksi lähes täydellinen. T jäi istumaan, haki kapulan 2 m päästä ja tuli tiiviseen, mutta aivan vinoon perusasentoon. Pitää jatkaa treenejä sisällä ja vain pirteällä mielellä ulkona. Nyt T oli liian väsynyt pönötysepisodin jäljiltä ja huomasin sen liian myöhään (väsymys on ymmärrettävää, sillä se oli tosiaan suorittanut ainakin 6 kertaa EVL:n istumisen pituisen istumisen ekaa kertaa elämässään).
Noutoharjoituksessa huomasin se, että sana "seuraa" oli vahvasti yhdistynyt käsitteeseen "liikkeelle" ja siksikään T ei jäänyt istumaan kun jätin sen (perusasentoon tulosana ja seuraamiskäsky ovat meillä sama sana). Toivottavasti VR-seuraamisharjoituksesta ei tule pidemmän päälle ongelmia (kuten kaikesta naksuttelemastani tuppaa tulemaan, sillä oppi jää niin vahvasti T:n mieleen ja se osaa myös soveltaa oppimaansa). Yritän nyt edetä VR-seuraamisessa aika nopeaa ja kun pääsemme 30 askeleeseen, muutan treenin siten, että vahvistan käännöksiä ja pysähdyksiä. Lisäksi istumaan jäämisestä pitää tehdä todella kiva ja kannattava juttu!
Oivalsin tänään, että minun pitää antaa Taikalle enemmän lepoaikaa toistojen välissä. Ennen olemme aina kiirehtineet uuteen toistoon, sillä olen tavoitellut jotain ihmeellistä "vahvistetiheyttä". Esimerkiksi noudoissa on hyvä pitää kunnon tauko, jotta T ehtii rauhoittua ja syödä namin ja on sitten valmis keskittymään uudestaan. Pidin taukoja tän päiväisessä seuraamisharjoituksessa ja noudossa ennen viimeistä yritystä ja homma toimi todella hyvin! T sai palkaksi rauhoittumisesta tekemistä. Rauhoittuminen ei ollut sen kummenpaa, kuin että T oli levollisen oloinen. Kävimme yhdessä haistelemassa kentän laidan puskia ja kun T malttoi rentoutua ja laskea kuononsa haistelemaan, siirryimme yhdessä jatkamaan tekemistä.
torstaina, kesäkuuta 14, 2007
25-30-15-20-10-17-35-5-25-30-15-20-35-17- 30-15-5
Tokoilutauon aikana olen suunnitellut tulevaa. Aloitan seuraamisen vahvistamisen vaihtelevalla suhteella ja etenen ainakin 30 askelpariin asti.
Tein jo koulutuspäiväkirjan ja huomenna aloitetaan, jos on nätti ilma!
Ohjeet hommaan sain kirjasta Clicker Training for Obedience, joka on ollut hyllyssä puolilukemattomana jo pari vuotta. Idean sain Vickyn harrastussivulta kohdasta "Näin olen kouluttanut Vickylle tokoa".
Huolia:
Tänään testasin seuraamista iltalenkillä. Kaikki koulutuspäiväkirjan kriteerit täyttyivät. Jos joku kriteereistä ei onnistu, niin lopetan hetkeksi koko seuraamisliikkeen vaihtelevan vahvistamisen ja keskityn noihin pikkujuttuihin. Varaan itselleni oikeuden tarvittaessa vaihtaa kriteerejä ohjelman edetessä.
Muuta: Olemme viettäneet mukavaa kesäelämää ja T on saanut uuden ystävän, Tintti-belgin. On kiva seurailla rouvien tekemisiä. T sai eilen eka kertaa elämässään maksalaatikkoa ja söi innokkaasti myös rusinat :)
Tein jo koulutuspäiväkirjan ja huomenna aloitetaan, jos on nätti ilma!
Ohjeet hommaan sain kirjasta Clicker Training for Obedience, joka on ollut hyllyssä puolilukemattomana jo pari vuotta. Idean sain Vickyn harrastussivulta kohdasta "Näin olen kouluttanut Vickylle tokoa".
Huolia:
- 12-17 naksua saman session aikana tuntuu paljolta. Aloitamme kuitenkin ihan kirjan ohjeiden mukaisesti. Tarvittaessa puolitan määrän.
- T on oppinut ylimotivoitumaan kun mulla on naksu kädessä ja alkaa äännellä. Jos T ääntelee, jätän naksumerkin pois ja merkkaan palkan äänellä.
- Palkan suuntaa ja paikkaa pitää vaihdella, jos näyttää siltä, että se vahvistaa jotain epätoivottua juttua seuraamisessa. Toisaalta en huolehdi tästä etukäteen ja T saa täysin vapaasti vapauttaa itsensä naksun jälkeen.
- Uskallan tunnustaa, että tämä suunnitelma tuntuu tavallaan tylsältä. Uskallan kuitenkin aloittaa, sillä olen innoissani näkemään, miten homma onnistuu. Ne 35 innokasta askelparia kiinnostavat. Taikan motivaatiota voin pitää yllä helposti superherkkunameilla :)
- Toveissa on, että saamme tämän koulutussuunnitelman kautta molemmat varmuutta palkattomaan tekemiseen. Jos homma onnistuu, niin yritän siirtää saada saman hedelmäpelifiiliksen myös useamman perättäisen liikkeen tekemiseen.
- Käsky "seuraa" on tarkoittanut Taikalle välillä sitä, että se laskee katseen parin askeleen ajaksi ja nostaa sen sitten. Nyt voisin sanoa "seuraa" aina silloin tällöin sanan uudempaa merkitystä korostaakseni. Sinällään seuraaminen saa olla harjoituksen aikana default-tila ilman ärsykekontrollia.
Tänään testasin seuraamista iltalenkillä. Kaikki koulutuspäiväkirjan kriteerit täyttyivät. Jos joku kriteereistä ei onnistu, niin lopetan hetkeksi koko seuraamisliikkeen vaihtelevan vahvistamisen ja keskityn noihin pikkujuttuihin. Varaan itselleni oikeuden tarvittaessa vaihtaa kriteerejä ohjelman edetessä.
Muuta: Olemme viettäneet mukavaa kesäelämää ja T on saanut uuden ystävän, Tintti-belgin. On kiva seurailla rouvien tekemisiä. T sai eilen eka kertaa elämässään maksalaatikkoa ja söi innokkaasti myös rusinat :)
sunnuntaina, kesäkuuta 10, 2007
Henkilökohtainen valmentaja, ulkoiluttava seuralainen, paijauksilla liehittelevä ja herkkuja tarjoileva palvelija
Luin Pertti Vilanderin Koirankorjauskirjan (Lilli Loiri-Seppä, 2007). Kirja oli ihan ässä ja sain paljon tukea olemassa oleville ja muotoutuville ajatuksilleni koirankoulutuksesta ja koiran kanssa elämisestä. T:llä siis kilahtaa tokokentällä valta päähän, koska koulutuksemme perustuu 100 % siihen, että Taika kouluttaa minua (= Taikan käytös muokkaa minun käytöstäni) ja haukkumalla tekemään komentaminen johtuu tästä asiasta, yhdistettynä siihen pieneen epävarmuuteen, kun T ei saakaan namipalaautomaatiltaan nameja pidempien käyttäytymisketjujen aikana (+ kokee epävarmuutta myös siitä, ettei se saa myöskään laumanjohtajan hyväksyntää). Aikaisemmin Taika myös "kosti" huomioimattomuuttani toisille koirille (toisille räyhääminen oli sen ainoa keino saada minut reagoimaan), mutta vaikuttaa siltä, että tämä käytös on nyt historiaa (se oli sen verran häpeällistä, että uskalsin jossain vaiheessa näyttää auktoriteettiani Taikaa kohtaan. Kaikki mitä tarvittiin oli oikeastaan asennemuutos, sillä opportunismi-dominoinnistaan huolimatta T on pehmeähkö ja kiltti koira).
Jatkan nyt tokotemppujen tekemistä niin, että Taika edelleenkin kouluttaa minua, mutta yritän olla tarkempi siinä, että minä päätän, milloin suostun koulutettavaksi. Hommasta pitää saada enemmänkin meidän yhteistä leikkiä!
Lainaus kirjasta (s. 75):
Tätä näen paljon esimerkiksi tottelevaisuuskokeeseen valmistauduttaessa: "Älä kuppaa, haluan hommiin radalle nyt ja heti." Äärimmäisen ärsyttävää ja huonoa käytöstä koiralta, koska se on paitsi pomottamista, myös osoitus mustasukkaisuudesta. Koiralla ei saa koskaan olla oikeus komentaa ihmistä. Puhelinkeskustelua häiritsevää koiraa koiraa kohtaan heitetään purkki, koska ihmistä ei saa häiritä. Mutta tästä aiheesta haluan jossitella. Koska periaatteessa on positiivista, että koira toivoo omistajan toimivan kanssaan, voi koiralle samassa tilanteessa heittää toisinaan myös pallon. Jos koiraa kovistelee joka kerta toimintaa hakevasta haukkumisesta, sen mielenkiinto yhteiseen toimintaan laimenee. Käskyttävä haukkuminen on yleistä perheissä, joissa jo harrastetaan aktiivisesti esimerkiksi tottelevaisuuskoulutusta. Lajissa on tärkeää, että koira ottaa jatkuvasti kontaktia omistajaansa. Ei ole tarkoituksenmukaista nujertaa koiran halua toimia omistajansa kanssa. Tärkeintä on, ettei aina toimita kaavamaisesti tietyllä tavalla.
Jatkan nyt tokotemppujen tekemistä niin, että Taika edelleenkin kouluttaa minua, mutta yritän olla tarkempi siinä, että minä päätän, milloin suostun koulutettavaksi. Hommasta pitää saada enemmänkin meidän yhteistä leikkiä!
Lainaus kirjasta (s. 75):
Tätä näen paljon esimerkiksi tottelevaisuuskokeeseen valmistauduttaessa: "Älä kuppaa, haluan hommiin radalle nyt ja heti." Äärimmäisen ärsyttävää ja huonoa käytöstä koiralta, koska se on paitsi pomottamista, myös osoitus mustasukkaisuudesta. Koiralla ei saa koskaan olla oikeus komentaa ihmistä. Puhelinkeskustelua häiritsevää koiraa koiraa kohtaan heitetään purkki, koska ihmistä ei saa häiritä. Mutta tästä aiheesta haluan jossitella. Koska periaatteessa on positiivista, että koira toivoo omistajan toimivan kanssaan, voi koiralle samassa tilanteessa heittää toisinaan myös pallon. Jos koiraa kovistelee joka kerta toimintaa hakevasta haukkumisesta, sen mielenkiinto yhteiseen toimintaan laimenee. Käskyttävä haukkuminen on yleistä perheissä, joissa jo harrastetaan aktiivisesti esimerkiksi tottelevaisuuskoulutusta. Lajissa on tärkeää, että koira ottaa jatkuvasti kontaktia omistajaansa. Ei ole tarkoituksenmukaista nujertaa koiran halua toimia omistajansa kanssa. Tärkeintä on, ettei aina toimita kaavamaisesti tietyllä tavalla.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)