Erävoitto Taikalle 12-0. Lopputulos: ratkaisematon

T teki lenkillä taikamaisen tempauksen. Olimme kävelemässä kotiinpäin Värtössä sirkuskoulun edessä, jossa treenailemme usein tokojuttuja. Ajattelin kävellessämme, että tänne voisi tulla treenaamaan, kun pääsemme seuraamisharjoituksessa 100 metriin asti. T luki ajatukseni ja alkoi ehdottelemaan treenaamista (ehdottelumotivaatiota lisäsi varmasti taskussani oleva Oscar-salami, vaikka Taikan mielestä tokoilu itsessäänkin on melkein maailman parasta tekemistä). Kun T tarttui hampailla kiinni remmiin, nakkasin remmin pois kädestäni ja jatkoin kävelyä.

Kävelin ja kävelin ja T katosi näkyvistäni kulman taakse. Kurkkasin olkapääni yli ja T istua napotti kentällä/parkkipaikalla 50 metrin päässä. Ajattelin, että T olisi juossut perääni kun katoan näkyvistä, mutta eipä se tullut. Huutelin Taikaa vähän ja menin sitten piiloon pariksi minuutiksi. Palasin näkyville ja tutkin mielenkiintoista sorakasaa ajatellen, että T varmaan tulisi luokseni. Eipä tullut. Istuin odottelemaan varmaan 10 minuutiksi ja T istua napotti vaan... Lopulta olin vakuuttunut, että T on varmaan myrkyttynyt/loukkaantunut partakoneen terään, kun se söi aikaisemmin lenkillä löytämänsä palan marjapiirakan palan. Huusin "tänne" ja T vaan istui kuin patsas. Palasin Taikan luo, otin kiinni remmistä ja T tarjosi seuraamista vielä noin 100 metriä.

Taika on kyllä ihana! Voin kuvitella kuinka se ajatteli minä täällä istun, vaika tuo tuolla huutelee ja istun vaikka nuo ohikulkijatkin tuossa minua osoittelee ja aurinkokin kuumottaa ja kohta saan sitä makkaraa kun vaan istun ja pääsen sitten ehkä seuraamaankin ja saan lisää makkaraa ja olen maailman paras ja ihanin koira ;-)


Lenkin jälkeen tein vielä ihan huonon treenin. Hain kotoa noutokapulan ja menimme takaisin ulos. Tarkoituksena oli tehdä nouto noin 1 metrin päästä. T ei keskittynyt kovin hyvin ja treenin aikana tapahtui kaikenlaisia mokia, joista suurimmat olivat se, että T varasti mukaani kun lähdin viemään noutokapulaa, T istui kerran lahkeeni päällä kun lähdin viemään kapulaa, T haukahti vaimeasti tarttuessaan kapulaan, T haukkui minulle, koska en antanut sille kapulaa, sekä T meinasi tukehtua namiin kapula suussa, puotti kapulan, söi namin ja jatkoi sitten noutoa. Teimme yhteensä kolme noutoa ja viimeinen oli onneksi lähes täydellinen. T jäi istumaan, haki kapulan 2 m päästä ja tuli tiiviseen, mutta aivan vinoon perusasentoon. Pitää jatkaa treenejä sisällä ja vain pirteällä mielellä ulkona. Nyt T oli liian väsynyt pönötysepisodin jäljiltä ja huomasin sen liian myöhään (väsymys on ymmärrettävää, sillä se oli tosiaan suorittanut ainakin 6 kertaa EVL:n istumisen pituisen istumisen ekaa kertaa elämässään).

Noutoharjoituksessa huomasin se, että sana "seuraa" oli vahvasti yhdistynyt käsitteeseen "liikkeelle" ja siksikään T ei jäänyt istumaan kun jätin sen (perusasentoon tulosana ja seuraamiskäsky ovat meillä sama sana). Toivottavasti VR-seuraamisharjoituksesta ei tule pidemmän päälle ongelmia (kuten kaikesta naksuttelemastani tuppaa tulemaan, sillä oppi jää niin vahvasti T:n mieleen ja se osaa myös soveltaa oppimaansa). Yritän nyt edetä VR-seuraamisessa aika nopeaa ja kun pääsemme 30 askeleeseen, muutan treenin siten, että vahvistan käännöksiä ja pysähdyksiä. Lisäksi istumaan jäämisestä pitää tehdä todella kiva ja kannattava juttu!

Oivalsin tänään, että minun pitää antaa Taikalle enemmän lepoaikaa toistojen välissä. Ennen olemme aina kiirehtineet uuteen toistoon, sillä olen tavoitellut jotain ihmeellistä "vahvistetiheyttä". Esimerkiksi noudoissa on hyvä pitää kunnon tauko, jotta T ehtii rauhoittua ja syödä namin ja on sitten valmis keskittymään uudestaan. Pidin taukoja tän päiväisessä seuraamisharjoituksessa ja noudossa ennen viimeistä yritystä ja homma toimi todella hyvin! T sai palkaksi rauhoittumisesta tekemistä. Rauhoittuminen ei ollut sen kummenpaa, kuin että T oli levollisen oloinen. Kävimme yhdessä haistelemassa kentän laidan puskia ja kun T malttoi rentoutua ja laskea kuononsa haistelemaan, siirryimme yhdessä jatkamaan tekemistä.