Jätskikoppiharjoituksia kuumumisongelmaan

Lelupalkka banniin! (tosin tämä ei ole kuumumisen syy, mutta kokeillaan nyt kaikkea)

Remminretuutus banniin ja sen sijaan vahvistan Taikan rauhoittavia eleitä ja omaehtoista rauhoittumista kiihdyttävissä tilanteissa. T siis repii remmiä kun se purkaa kiihtymystään jostain asiasta tai "osoittaa mieltään" (tyypillisiä tilanteita: T ei saa tehdä mitä se haluaisi, T ei jaksaisi enää kävellä, on tylsää ja huono ilma, tekisi mieli suorittaa temppuja, hyppääminen, esteiden alittaminen, epävarmuus joka tulee kaupan edessä yksinodottamisesta (joo... tiedän, olen tosi vastuuntunnoton koiranomistaja)). Kokeilin rauhoittumisen vahvistamista lenkillä, ja homma toimi. Palkkasin Taikaa ruualla rauhoittavista eleistä ja kerroin Taikalle että "menehän haistelemaan noita ruohotupsuja ja lopeta räyhyäminen". JEPS. Tämä tuntuu taas liian helpolta ollakseen totta.

Isompi asennemuutos: En itse vahvista Taikan kuumumista, siis

• En kiihdy/suutu/säikähdä/surullistu/hössäänny, kun Taika kuumuu
• En tuijota Taikaa kun Taika kuumuu, mua ei vois vähempää kiinnostaa
• Mahdollisesti:
1. vahvistan käytöstä huomiolla ja jopa kehulla/namilla, kun Taika tarjoaa/kokeilee rauhoittumista,
   
2. vahvistan katsekontaktia, kun Taikaa oikein kuumottaa,

MUTTA yritän olla vahvistamatta ketjua, jossa T saa kuumahtamisesta tilaisuuden suorittaa rauhoittumista. TAI sitten vahvistan käytösketjua, mutta yritän saada kuumahtamisosan mahdollisimman lyhyeksi (ei toivottavaa)

• Lisäksi: harjoittelemme rauhoittumista maahan
• En anna Taikan komennella itseäni (se komentelee harvoin, mutta taitavasti, joten tää on aika paha vaatimus). Lisäksi on yksi tilanne, jossa T säännönmukaisesti komentelee ja se on "luonto". Taika ei siis pentuna oppinut rauhoittumaan luonnossa, sillä aina kun mentiin metsään/maalle, touhuttiin jotakin ja luonnossa se siis haluaa, että viihdytän sitä ja järjestän toimintaa, varsinkin kun se väsyy puuhastelemaan omiaan ja leikkimään mielikuvituskaveriensa kanssa (kaupungissa ja taajamassa T osaa kyllä olla rauhassa). Tilanne on kuitenkin menossa parempaan suuntaan, sillä nykyään auton myötä pääsemme useammin luontoon ("luonto" on Taikalle paikka, jossa ei ole muiden ihmisten tai koirien jälkiä ja jossa ollaan ulkona).
  

Pitää kuitenkin muistaa, että reuhaaminen on osa Taikan persoonaa ja esimerkiksi tuota remmireuhaamista se on tehnyt ihan pikkupennusta asti. T nyt vaan sattuu olemaan tyypillinen terrieri (vilkas, kohtuullisen taistelutahtoinen ja kohtuullisen terävä).

"Jankkaamista" jatkan myös tokokentällä, sillä en halua enää antaa Taikalle periksi, ja tulokset tähän mennessä ovat olleet oikein hyviä, kun T on huomannut, että totteleminen kannattaa (ja esim. eilen kokeessa se pystyi tsemppaamaan tosi hyvin esim. luoksetuloliikkeessä, vaikka hetkeä aikaisemmin se oli ollut tosi kuumana ennen perusasentoon tuloa).


Ja nyt jätskikopille:

Meillä oli tänään oikein kiva lenkki Ainolanpuistossa. Löysin myös uuden hyvän treenipaikan. T teki totaalistopin kahvilan luona, sillä se halusi mennä jätskille. Emme ole käyneet Pilvikirsikassa jätskillä vielä tänä vuonna, mutta kyllähän Taika tällaiset tärkeät paikat muistaa... Yleensäkin jos emme pysähdy Pilvikirsikkaan kahville, T kuumahtaa ihan tosissaan. Pitää siis tulla harjoittelemaan kahvilan eteen "jätskistä luopumista" ja jos treenit menevät oikein hyvin (= T keskittyy tekemiseen ja tsemppaa), niin haemme sitten jätskit (tai ehkä muutenkin).

On se koiranelämä kauhiaa, omistaja aivopesee tekemään temppuja, eikä vaan anna jätskiä ilman vaatimuksia ;) Parin viikon päästä kokeillaan...