Näytetään tekstit, joissa on tunniste Toko. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Toko. Näytä kaikki tekstit

keskiviikkona, maaliskuuta 17, 2010

Ruokabloggailua

Tässä ruokablogien hengessä kuva Taikan annoksesta: se tykkää oikeasti noista iduista! Varsinainen ateria on NEU. Höysteenä 0,3 ml virtsankarkailulääke Propalinia, joka aiheuttaa 14 vuorokauden doping-varoajan tokokokeisiin ja muihin karkeloihin (lähde Kennelliiton lääkelista). Saa nähdä miten tokouran käy, sillä ei tekisi mieli luutuilla pissilammikoita lattioilta kokeisiin osallistumisen seurauksena. Tekisi kyllä mieli käydä avoimessa luokassa saamassa parempia tuloksia, sillä tiedän, että meillä on mahdollisuudet niihin. T on nykyään paljon paremmin hanskassa kuin joskus aiemmin.

tiistaina, toukokuuta 19, 2009

Kevät

Kevät!

Tokoilu on aloitettu talvitauon jälkeen.

Aloitettiin kylmiltään harjoituskokeella (koetunnelmaa kaveriporukalla). Homma on hanskassa sen verran hyvin, että ilmoittauduin kahteen kokeeseen.

Alla video tän päivän luoksetulonpysäytystreenistä:




Se juttu, jonka videolla keksin, liittyy käskysanaan :-) Pystyn säätelemään sanan valinnalla luoksetulovauhtia.
TIETYSTI luoksetulo pitää treenata valmiiksi ilman mitään kikkailuja, niin että Taika on kuulolla tuli se luokse millä tahansa käskyllä. Tää sanajuttu on vaan sellainen yksi mahdollisuus hienosäätää hommaa; paljon kierroksia => tule, vähemmän kierroksia => tänne.

Toinen video seisomaan jäämisestä:



Varsinkin ekasta videosta näkee, kuinka täysillä Taika tekee kaikki asiat. Hiekka vaan pöllyää kun se juoksee namikupilta takaisin mun luo. Toko on meistä molemmista tosi kivaa!

torstaina, toukokuuta 29, 2008

Oi ihana toukokuu

Toukokuussa on tokoiltu todella vähän. Tässä avoimen luokan liikkeiden status:

Paikalla makaaminen: tähän täytyy saada lisää kokeenomaista rutiinia. Paikallaanolossa ei ole ongelmia, mutta liikettä olisi hyvä päästä harjoittelemaan muiden koirien kanssa. Tärkeintä on maassa pysyminen. Maahanmenoa ja perusasentoon nousua harjoitellaan myös.

Seuraaminen taluttimetta: Koevalmis. Back to basics treeniä. Ihan pieniä pätkiä ja sanon "istu" ennen kuin T ehtii mennä vinoon asentoon ja namipalkka tulee istumisesta. Käännöksiä myös.

Maanmeno: Koevalmis.

Luoksetulo: Periaatteessa koevalmis, vaikka stoppi meinaa venyä pitkäksi välillä. Käsimerkki+suullinen käsky tuottavat hyvän stopin. Nyt pitäisi häivyttää jompikumpi pois. Aluksi ajattelin tehdä käskyn suullisella käskyllä, mutta jos käsimerkki toimii paremmin, niin treenaan sitte sitä.

Seisominen: Periaatteessa koevalmis. Pitää treenata vielä enemmän taakse menemistä.

Noutaminen: Koevalmis. Kuumisenestotreenit jatkuvat...

Kauko-ohjaus: Koevalmis

Vapaa estehyppy: Koevalmis. Kuumumisenestotreeniä ja paljon toistoja (tungen Taikan suuhun namin kun se on laskeutunut hypyltä ja samalla istu-käsky. Paluuhyppy ei kuumenna).

Taikan radio:

keskiviikkona, tammikuuta 23, 2008

Fetch Me The Pongmaster

Noutotreeniä maanantailta:



Olen superhypertyytyväinen Taikan noutoasenteeseen; T on rauhallinen, ei tapa myyriä kapulalla eikä haukahtele! Olemme harjoitelleet noutoja oikein läheltä ja olen ennen kapulalle lähettämistä syöttänyt Taikaa ja rauhoitellut sitä äänellä. Loppuperusasento on huono/vaihteleva, joten sitä pitää treenata lisää.

Tässä vielä toinen video samalta treenikerralta. Videolla on kolmea eri harjoituksta:
1. käännöksiä oikealle
2. käännöksiä vasemmalle
3. harjoitus, jossa sanon seuraamissanan kun T on perusasennossa ja se pysyy paikallaan sen sijaan että ryntäisi liikkeelle ja edelleni

Mun suoritus on melkoista koikkelehtimista siihen nähden miltä haluaisin sen näyttävän (haluaisin olla rauhallisempi ja tehdä lyhyemmät askeleet). Taikan suoritus on ihanan innokas!


maanantaina, marraskuuta 19, 2007

Talven tokot

Nyt syksyllä/talvella olemme harrastaneet melko vähän tokoa, mutta sitäkin laadukkaammin :) Työn alla on:
  • tottelevaisuus, kierroksia alas (opettelen hössöttämään vähemmän kuin Taika ja olemaan hyvä johtaja)
  • perusasentoon tulo niin että T menee riittävän kauas mun taakse, seuraamisen hiominen niin, että T seuraa mun vasenta jalkaa mihin vaan
  • AVO-luokan liiketekniikat

Meillä on kerran viikossa hallivuoro Annen ja Viken kanssa. Halli on parhautta; noin 400 m kotiovelta, halpa ja lämmin :) Osty tarjoaa jäsenilleen tällaisen luksuksen.


Lisäksi meillä on koirakouluvuoro Kuivasjärvellä, mutta sinne ei tule useastikaan lähdettyä, sillä vuoro on jo klo 17 ja olen huono lähtemään töistä riittävän aikaisin.

sunnuntaina, syyskuuta 16, 2007

Sairastelua ja kiireitä


Tokoilu on ollut tauolla mun kiireiden ja Taikan sairastelun takia. Taika on onneksi toipunut, eikä sairastelu rajuista oireista huolimatta ollut vakavaa, joku mahatautipöpö vaan. Olemme treenanneet jotain pientä tokoon liittyvää, esimerkiksi:
  • käännös oikealle alkaa olla bueno
  • T on ekaa kertaa elämässään opetellut pureskelemaan noutokapulaa (ei haittaa, täysin mun vika, sillä T on vaan ollut niin tohkeissaan, kun saa tehdä jotain)
  • malttia tokokentällä (ja kuumumista ja hypähtelyä siinä sivussa)
Kiireeni jatkuvat, mutta eiköhän me tänä syksynä ehditä vielä tokoilemaankin. Muuten Taika saa olla tavalliseen tapaansa mamman mussukka.

tiistaina, elokuuta 14, 2007

Kuvia 1.8. kokeesta





Lisää kuvia Taikasta ja muista koirakoista löytyy Minna Väänäsen galleriasta.

ps. Minna ottaa myös hienoja muotokuvia koirista ja hänen yhteystietonsa saa esimerkiksi minun kauttani :)

maanantaina, heinäkuuta 30, 2007

Hyvillä mielin kokeeseen

Nyt on maanantai. Keskiviikkona on koe. Tänään ja tiistaina ei tokoilla, elellään vaan.

Viime viikkoina olemme tehneet Taikan kanssa pääosin pieniä juttuja; olen vahvistanut perusasentojen tarjoamista, pysähdystä ja maahanmenoa. Välillä olen testaillut oman mielenrauhani takia kokonaisia liikkeitä ja nekin ovat onnistuneet. Uutena asiana on harjoitelut paikallaanolon odottelua ja luoksepäästävyyttä. Nyt mulla on varma olo, että olen tehnyt kaiken voitavani ja on hyvä hetki mennä kokeeseen katsomaan, olenko oikeassa ja mitä voisi treenata lisää.

Muistilista kokeeseen:

  • Oma epävarmuuteni ei ainakaan paranna suoritusta ;) Jos alan hermostua esimerkiksi paikallaanolon odottelussa, niin yritän muistaa, että se ei kannata.
  • Ei ole kiire minnekään.
  • Mennään ylpeinä näyttämään mitä osataan.
  • Kehään meno: en anna Taikan hyökkiä muita koiria kohti, T kulkee sivulla
  • Luoksepäästävyys: viikonloppuna opetellut asiat, rauhalliset kehut
  • Seuraaminen: pehmeä katse horisontissa, ei ole kiirettä. Remmiseuraamisessa remmi oikeassa kädessä, jotta möykky ei häiritse Taikaa.
  • Luoksetulo: sanon ensin "jää" ja lähden liikkeelle vasta sitten. En hiippaile.
  • Maahanmeno & seisomaan jääminen: uskallusta käyttää uusia käskyjä: "maha" & "to"
  • Hyppy: T remmiin ennen hyppyä :) ja jämäkkä valmistelu
  • Kaikki liikkeet: nyökkään vaan päällä, kun liikkeenohjaaja kysyy "ohjaaja valmis"
  • Väliajat: en hössötä, muistan sanan "etevä", tarvittaessa Taikan rauhoittelua silittämällä ja muistan kertoa Taikalle kuinka hieno koira se on
  • T tulee itse perusasentoon, aivan kuin harjoituksissa, en siirry sen viereen itse tai auta liikaa
  • Ennen suoritustamme otan pätkiä seuraamista ja palkkaan namilla. Käyn katsomassa miten seuraamiskaavio kulkee (mutta jos starttaan ekana, niin ei haittaa yhtään, vaikken tiedä miten kaavio menee)

Nyt pitää vielä jännittää, että sää olisi sateeton. Tällä hetkellä Forecan täsmäsäässä luvataan 4-6 mm sadetta tunnissa, mutta toivottavasti ennuste muuttuu! Jos sataa, menen koepaikalle katsomaan, miten Taika suhtautuu märkään maahan ja pitää vaan toivoa, että suhtautuminen on hyvä.

ps. Valmistautuminen on ollut siinäkin mielessä hyvä, että kynsisaksitonttu palautti Taikan kynsisakset ja pääsin leikkaamaan kynnet.

Kolme asiaa

Esiintymistaidon kursseilla olen oppinut, että esitys on oikein onnistunut, jos kuulija muistaa siitä yhden asian vuoden päästä.

Vuosina 2004-2006 kävin kaksi kertaa sekä Leena Välimäen että Virve Sormusen viikonloppukursseilla. Opin todella paljon ja pystyn listaamaan näin pitkän ajan jälkeen kolme kursseilta oppimaani uutta asiaa:

Lentsu:
  1. Toko koiralle leikkiä ohjaajan kanssa (mielellään sitä parasta leikkiä).
  2. Koiran kanssa voi leikkiä (=treenata tokoa) paljon, vaikka joka päivä
  3. Oma asenne tärkeä kisakehään mentäessä, ja vielä yksi bonuskohta:
  4. Oli vaikuttavaa katsella Lentsun ja Jatsin leikkiä kurssilla. Myöhemmin katselin heidän suoritustaan Kuopion SM-kisoissa samalla kunnioituksella. Tässä on mun tokoesikuva!

Virve:
  1. Ei riitä, että koiralle opetetaan vain liikkeitä, sillä tokosta vähintään 1/3 on kisatilannetta, jonka opettelu on yhtä tärkeää
  2. Keinoja opettaa Taikalle maassa rauhassa odottelua tekemisen välillä
  3. Koiran valmistelu eri liikkeisiin. On koiraa kohtaan reilua, että se tietää, mikä liike on tulossa.

Koulutusviikonloppu - varmuus tuo varmuutta

Osallistuimme viikonloppuna Christa Enqvistin tokokoulutukseen. Oli huippua!

Parasta viikonlopussa oli se, että sekä Taikan asenne, että liiketekniikat olivat sitä mitä haluan ja sain siis todisteen siitä, että viime aikojen treenit ovat tuottaneet tulosta. Tokoilu oli mukavaa ja T oli kentällä rauhallisen innokas. Uutena asiana Taika oppi lisää kehään menosta ja paikallaanolon odottelusta ja minä sain varmuutta systeemin, jolla jatkamme harjoituksia. Oikeastaan parasta oli siis se, että sain itse varmuutta jatkaa tällä linjalla, millä nyt mennään.

Christa piti myös luennon. En tehnyt muistiinpanoja, mutta alla on listattu asioita, joita poimin luennolta ja koulutuksia seuraamalla työkalupakkiini:

Suhteesta
  • Koiran ja ohjaajan suhteen on oltava kunnossa, jotta voi tokoilla.

  • Hyvä ja luotettava johtajuus arjessa: ei käskyjen jankkausta "kuuroille" korville, selvät säännöt, ei lässyttelyä ja rapsuttelua koiran ehdoilla, tavoitteena helppo arki, ei palkkaa itsestäänselvyyksistä. Koiralle voi toki antaa vapauksia, jos itse haluaa.

  • Pennuille samat säännöt alusta asti ja vasta myöhemmin vapauksia

  • Koiraa ei saa pettää tokokentällä esimerkiksi tarjoamalla odotuksia huonompaa palkkaa


Tokoiluista

  • Ohjaajalla pitää olla mielikuva kaikista liikkeistä. Christa antoi kotiläksyksi miettiä mielikuvat keskiviikkoon mennessä. Oma mielikuva ei aina välttämättä vastaa tuomarin mielikuvaa.

  • Paljon treeniä, eri asioiden painottamista, välillä treenitaukoja, kisamaista palkkaamattomustreeniä myös, ennen kokeita ei palkkaamattomutta, vaan paljon palkkaa ja pienien asioiden hiomista.
  • Ei ole koiralle reilua jos palkkaamattomuutta tehdään vain kokeessa. Ennen koetta kuitenkin motivoivaa treeniä ja palkkaamattomuutta max 3 vk ennen.

  • Opetusvaiheessa liikkeet pilkotaan

  • Jos koira ei osaa, ohjaaja voi mennä kotiin ja etsiä syyllistä peilistä

  • Varmuus tuo varmuutta

  • Ei palkata korjauksista, vaan tehdään homma kerralla oikein (ihan kaikissa liikkeissä)

  • Koira saattaa vahingossa tehdä virheitä ja jos se tekee, niin sitä voi huomauttaa, jos siis on varma, että koira jo osaa + korjauksesta ei palkkaa ja sitten onnistunut toisto, josta palkataan. Pohdintojani: Mua mietityttää, että Taikan motivaatio voi laskea, jos "torun" sitä liikaa. Tosin tuo "ei näin"-merkki voi Taikan kohdalla olla hyvin neutraali ja sen käyttö voi lisätä liikevarmuutta... mietitään... virheet johtuvat meillä vielä tässä vaiheessa suhteen ongelmista, jotka pitää ratkaista muualla kuin koulutuskentällä + osaamattomuudesta, joten yritän olla varovainen korjauksen käyttämisen kanssa.

  • Pitää löytää omalle koiralle sopivat systeemit. Christa kertoi koirastaan, jolle sopii se, että treenien aluksi tehdään joku helppo juttu ja koira saa sitten juosta pallon kanssa kentällä ja on vasta sitten valmis tekemään tosissaan. Taikalle taas saa sallia sen innokkuuden :)

  • "Toinen peräkkäinen virhe on jo tapa"-ajattelumalli ainakin osan koirista kohdalla (ja mielestäni T lukeutuu näihin)

  • Googlettamalla löysin Oili Kantolan ja Pete Huotarin kirjoittamia artikkeleja, joissa on esitetty referaatteja muistakin Christan koulutuksista. Haluan syventyä näihin sitten kun on aikaa: http://www.kolumbus.fi/oili.pete/artikkelit.htm


Vinkkejä liikkeisiin

  • Ruutu: Opetetaan koiralle keskikohta (metodi selitetty tarkemmin Marikan Metsää ja tokoilua-blogissa). Jos opettaa läpijuoksulla, niin ohjaajalla on tosi suuri vastuu pysäyttämisestä. Lisäksi läpijuokseva koira pitä opettaa juoksemaan suoraa keskeltä kaikista kulmista ja kapeasta ruudusta jne. Viikonlopun aikana varmistui se, että en jatka ruudun opettamista läpijuoksulla, vaan opetan Taikan hakeutumaan ruudun keskelle.

  • Nouto. Palautuspaikka on meillä huono. Voisin harjoitella palauttamista ensin siten, että asetun itse kulmaan, jossa Taikalla on helppoa tehdä hyvä perusasento. Voin aluksi jopa kääntää selän Taikalle kun se palauttaa, jotta onnistunut perusasento olisi mahdollinen.

  • Taika seuraa oikeassa paikassa. En enää haaveile seuraamispaikan eteenpäin tuomisesta. Treenaillaan jatkossa kaikkea muuta seuraamiseen liittyvää.

Kurssilla tuli esille paljon muitakin asioita, mutta kaikkea en pystynyt omaksumaan. Kolme asiaa, jotka uskon muistavani vuoden päästä ovat:
    1. Suhde oltava hyvä kentän ulkopuolella; asenne ja vinkkejä arjen tilanteisiin ja suhteen parantamiseen
    2. Taikalle sopiva tapa luoksepäästävyyden opettamiseen
    3. Kyky miettiä myös minulle vieraammista ylempien luokkien liikkeistä, mistä oikein palkkaan, jotta voin välttää korjauksista palkkaamista

keskiviikkona, heinäkuuta 25, 2007

Valmentajan harjoittamista ja pikkupomon uusi pomottelutapa

Taika ja Turo
Tänään ei tarvinnut miettiä slogania "aina ei vaan huvita", vaan sekä Taikaa että mua huvitti aivan älyttömästi!

Taika on harjoitellut alo-luokan tekniikoita noin 4,5 vuotta ja ne ovat aika hyvin hanskassa (tosin, hanskat ovat ohjaajasta johtuen välillä kadoksissa). Tänään treenasin itseäni tarkoituksena saada hyvää fiilistä seuraamiseen ja sehän onnistui! Sloganit:
  • "katse horisontissa"
  • "mulla on lupa nauttia joka askeleesta, ei ole kiire minnekään"
Bonuksena otin aluksi kisamaisen paikallaanolon ja lopuksi maahanmenon ja pysähdyksen liikkeenä. Jättävät liikkeet onnistuivat 100 % ja paikallaanoloonkin olen tyytyväinen. Leikimme myös kentän laidalta löytyvällä ihanalla rievulla ja oli vapautunutta ja mukavaa!

Tajusin, että Taika on oppinut uuden tavan komentaa mua tarjoamaan tekemistä; se pysähtyy ja ei suostu lähtemään liikkeelle. Olen välillä tarjonnut sille hommaa ja välillä haen Taikan, menemme nuuskuttelemaan kentän laidoille ja jatkamme vasta sitten. Tänään tiedostin tän uuden tempun ja päätin palkata pikkupomottelijan vielä yhdellä rättileikillä ennen kentältä poistumista :) Tää on 1000 kertaa parempi tapa kuin haukkuminen ja päälle hyökkiminen ja en ainakaan vielä keksi mikä tässä voisi olla negatiivista.

ps. Kynsisaksitonttu: Jos luet tätä, niin palauttaisitko edes toiset Taikan kynsisaksista. Kerrothan samalla sukkatontulle terveisiä, että minusta olisi kivaa saada sukkani takaisin.

perjantaina, heinäkuuta 20, 2007

Missä mun namit on... makupalojen kanssa kämmiminen

Missä mun namit on!!! Osui ja upposi. Olen armottoman hidas kaivelemaan Taikalle nameja housuntaskusta. Paremman tavan opettelu alkaa nyt! Pitää harkita isotaskuisen treeniliivin tai jonkun mekaanisen hilavitkuttimen hankkimista. (Lisäys: en olisi keksinyt hitauttani ihan vaan ton artikkelin lukemisella, vaan artikkelin alussa todennetaan se, minkä treenikaverini toiminnastani jo aikaisemmin havainnoi.)

Viime päivinä olen vahvistanut pikkujuttuja, perusasentoa, maahanmenoa ja seisomista ja erityisesti Taikan omaa intoa tarjota asioita. Treenit ovat olleet tosi mukavia meistä molemmista!

Nyt kun mun PMS/(PMDD) on taas hellittänyt, niin treenaaminenkin on taas sujuvampaa (vrt. edellinen kirjoitus). Tää on tosi ärrrsyttävä vaiva, joka vaikuttaa tokoiluunkin, mutta en viittisi vaan tämän takia syödä estrogeenia/keltarauhashormonia tai serotoniinin takaisinoton estäjiä. Pitänee miettiä jotain uskomushoitoja ensin. Vinkkejä saa pistää kommentteihin :)

maanantaina, heinäkuuta 16, 2007

Aina ei vaan huvita

 aina ei vaan huvita -  Taika tuumasiPrologi: Menimme Haukkukeitaalle. Pistin takataskuun Sheba-purkin. Tarkoituksena oli tehdä seuraaminen remmissä sekä vapaana, luoksetulo ja mahdollisesti vielä pätkä seuraamista ja Taika saisi sitten purkin superyllätysherkkuna hienosta toiminnasta. Asenteeni oli kunnossa ja jämäkkä. Treenit eivät kuitenkaan menneet suunnitelmien mukaan: T hidasteli seuraamisessa, perusasento oli niin takana, etten nähnyt Taikaa ja perusasentoja jäi puuttumaan. Teimme kuitenkin molemmat seuraamiset ja luoksetulon ja sitten tein vielä pätkän seuraamista ja T sai sitten purkin hetkellä, jolloin homma meni siedettävästi. Taikan motivaatiopula pisti minut mietteliääksi ja täytyy tunnustaa, että kotimatkalla tirautin pari kyyneltä.

Nyt otan antropomorfiseen ajatusmallin: "Aina ei vaan huvita ja se on ihan ok!"

Pääsääntöisesti tykkäämme molemmat tokosta ja T on treenatessa innoissaan. Yritän koko ajan parantaa treenimenetelmiäni ja hakea suorituksiin intoa, mutta jos jonain päivänä ei huvita, niin se on ihan ok ja sitten ei treenata väkisin vaan mennään kotiin!

Olen saanut ohjeeksi "pöläyttää Taikan tottelemaan". Varmasti toimiva neuvo, mutta minusta ei ole tuohon. Toinen tapa olisi treenata supertieteellisesti ja suunnitelmallisesti, samalla tavalla kuin vaikka pommikyyhkysiä koulutettiin II maailmansodan aikana, mutta en osaa siitäkään. Kolmas tapa olisi mennä itse psykiatrille asennemuutokseen, ettei herkän Taikan tarvitsisi kärsiä mun tunnetiloista, mutta en tunne tarvetta siihenkään. Aina ei vaan huvita :)

Epilogi: Kurjan alun jälkeen meillä oli siellä kentällä hauskaa. Harjoittelimme nopeita maahanmenoja, löysimme seuraamiseen oikeanlaista tsemppiä ja leikimme pysähtymislekkiä pallon kanssa.

perjantaina, heinäkuuta 06, 2007

Treenisuunnitelmia

Lisäsin koulutuspäiväkirjaan sivun treenisuunnitelmille. Olen aika iloinen siitä, että olen jaksanut kirjailla treenejä ylös noinkin aktiivisesti, sillä noista muistiinpanoista on ollut hyötyä. Kaikissa aikaisemmissa päiväkirjayritelmissäni on ollut noin kolme riviä tekstiä.

Seuraavaan kokeeseen on reilu kolme viikkoa aikaa ja suunnitelmat ovat selvillä siihen asti. Treenit ovat menneet viime aikoina kivasti ja T on ollut rauhallinen. Olemme treenailleet tosin vain pikkujuttuja, mutta uskoisin, että Taikalla on intoa ja osaamista suorittaa myös pidempiä pätkiä. Kaikkein suurimpana tavoitteena on nyt saada liiketekniikka viimeisteltyä ja varmaksi ja sitten myöhemmin keskityn kokeenomaisuuteen.

Kaikesta innokkuudestaan huolimatta T ei mielestäni oikein kestä pidempiä treenejä ja varsinkaan saman asian toistamista. T työskentelee kyllä keskittyneesti, mutta saman liikkeen toistoja on turha ottaa, sillä se ensimmäinen on aina paras. Yritän kasvattaa ja ylläpitää Taikan motivaatiota treenaamalla vähemmän kuin se haluaisi. Kyllästymispiste on saavuttettu monta kertaa, mutta onneksi ainakin tällä hetkellä näyttää siltä, että treenimäärä on sopiva (määrällisesti aika paljon, ajallisesti vähän ja taukoja silloin tällöin). T osaa kyllä näyttää jos tokoilu ei enää kiinnosta. Se lakkaa tottelemasta ja poistuu paikalta.


ps. Rakastan Googlea. Mitä elämä olikaan ennen scholaria, patentseja (suurin osa noista eläintenkoulutuslaitepatenteista on jotain sähköpantoja, mutta on siellä fiksumpiakin vehkeitä, tai no... fiksuja... en tiiä onko tässä sokerilientä hevosen suuhun ruiskuttavassa kuolaimessa tuotteistamispotentiaalia, tai miksipä ei, liemitankki selkään ja ratsaille...), booksia, mapseja, frooglea, calculaattoria, yksikkö-/valuuttamuunninta, sketchuppia, gmailia ja youtubea... ja on tää bloggerikin ihan kiva. En jakais kirjata tokotreenejäkään noin tarkasti ylös jos ei olisi olemassa spreadsheetsiä. Ai nii, translate on aivan paras.

maanantaina, kesäkuuta 18, 2007

Erävoitto Taikalle 12-0. Lopputulos: ratkaisematon

T teki lenkillä taikamaisen tempauksen. Olimme kävelemässä kotiinpäin Värtössä sirkuskoulun edessä, jossa treenailemme usein tokojuttuja. Ajattelin kävellessämme, että tänne voisi tulla treenaamaan, kun pääsemme seuraamisharjoituksessa 100 metriin asti. T luki ajatukseni ja alkoi ehdottelemaan treenaamista (ehdottelumotivaatiota lisäsi varmasti taskussani oleva Oscar-salami, vaikka Taikan mielestä tokoilu itsessäänkin on melkein maailman parasta tekemistä). Kun T tarttui hampailla kiinni remmiin, nakkasin remmin pois kädestäni ja jatkoin kävelyä.

Kävelin ja kävelin ja T katosi näkyvistäni kulman taakse. Kurkkasin olkapääni yli ja T istua napotti kentällä/parkkipaikalla 50 metrin päässä. Ajattelin, että T olisi juossut perääni kun katoan näkyvistä, mutta eipä se tullut. Huutelin Taikaa vähän ja menin sitten piiloon pariksi minuutiksi. Palasin näkyville ja tutkin mielenkiintoista sorakasaa ajatellen, että T varmaan tulisi luokseni. Eipä tullut. Istuin odottelemaan varmaan 10 minuutiksi ja T istua napotti vaan... Lopulta olin vakuuttunut, että T on varmaan myrkyttynyt/loukkaantunut partakoneen terään, kun se söi aikaisemmin lenkillä löytämänsä palan marjapiirakan palan. Huusin "tänne" ja T vaan istui kuin patsas. Palasin Taikan luo, otin kiinni remmistä ja T tarjosi seuraamista vielä noin 100 metriä.

Taika on kyllä ihana! Voin kuvitella kuinka se ajatteli minä täällä istun, vaika tuo tuolla huutelee ja istun vaikka nuo ohikulkijatkin tuossa minua osoittelee ja aurinkokin kuumottaa ja kohta saan sitä makkaraa kun vaan istun ja pääsen sitten ehkä seuraamaankin ja saan lisää makkaraa ja olen maailman paras ja ihanin koira ;-)


Lenkin jälkeen tein vielä ihan huonon treenin. Hain kotoa noutokapulan ja menimme takaisin ulos. Tarkoituksena oli tehdä nouto noin 1 metrin päästä. T ei keskittynyt kovin hyvin ja treenin aikana tapahtui kaikenlaisia mokia, joista suurimmat olivat se, että T varasti mukaani kun lähdin viemään noutokapulaa, T istui kerran lahkeeni päällä kun lähdin viemään kapulaa, T haukahti vaimeasti tarttuessaan kapulaan, T haukkui minulle, koska en antanut sille kapulaa, sekä T meinasi tukehtua namiin kapula suussa, puotti kapulan, söi namin ja jatkoi sitten noutoa. Teimme yhteensä kolme noutoa ja viimeinen oli onneksi lähes täydellinen. T jäi istumaan, haki kapulan 2 m päästä ja tuli tiiviseen, mutta aivan vinoon perusasentoon. Pitää jatkaa treenejä sisällä ja vain pirteällä mielellä ulkona. Nyt T oli liian väsynyt pönötysepisodin jäljiltä ja huomasin sen liian myöhään (väsymys on ymmärrettävää, sillä se oli tosiaan suorittanut ainakin 6 kertaa EVL:n istumisen pituisen istumisen ekaa kertaa elämässään).

Noutoharjoituksessa huomasin se, että sana "seuraa" oli vahvasti yhdistynyt käsitteeseen "liikkeelle" ja siksikään T ei jäänyt istumaan kun jätin sen (perusasentoon tulosana ja seuraamiskäsky ovat meillä sama sana). Toivottavasti VR-seuraamisharjoituksesta ei tule pidemmän päälle ongelmia (kuten kaikesta naksuttelemastani tuppaa tulemaan, sillä oppi jää niin vahvasti T:n mieleen ja se osaa myös soveltaa oppimaansa). Yritän nyt edetä VR-seuraamisessa aika nopeaa ja kun pääsemme 30 askeleeseen, muutan treenin siten, että vahvistan käännöksiä ja pysähdyksiä. Lisäksi istumaan jäämisestä pitää tehdä todella kiva ja kannattava juttu!

Oivalsin tänään, että minun pitää antaa Taikalle enemmän lepoaikaa toistojen välissä. Ennen olemme aina kiirehtineet uuteen toistoon, sillä olen tavoitellut jotain ihmeellistä "vahvistetiheyttä". Esimerkiksi noudoissa on hyvä pitää kunnon tauko, jotta T ehtii rauhoittua ja syödä namin ja on sitten valmis keskittymään uudestaan. Pidin taukoja tän päiväisessä seuraamisharjoituksessa ja noudossa ennen viimeistä yritystä ja homma toimi todella hyvin! T sai palkaksi rauhoittumisesta tekemistä. Rauhoittuminen ei ollut sen kummenpaa, kuin että T oli levollisen oloinen. Kävimme yhdessä haistelemassa kentän laidan puskia ja kun T malttoi rentoutua ja laskea kuononsa haistelemaan, siirryimme yhdessä jatkamaan tekemistä.

torstaina, kesäkuuta 14, 2007

25-30-15-20-10-17-35-5-25-30-15-20-35-17- 30-15-5

Tokoilutauon aikana olen suunnitellut tulevaa. Aloitan seuraamisen vahvistamisen vaihtelevalla suhteella ja etenen ainakin 30 askelpariin asti.

Tein jo koulutuspäiväkirjan ja huomenna aloitetaan, jos on nätti ilma!

Ohjeet hommaan sain kirjasta Clicker Training for Obedience, joka on ollut hyllyssä puolilukemattomana jo pari vuotta. Idean sain Vickyn harrastussivulta kohdasta "Näin olen kouluttanut Vickylle tokoa".

Huolia:
  • 12-17 naksua saman session aikana tuntuu paljolta. Aloitamme kuitenkin ihan kirjan ohjeiden mukaisesti. Tarvittaessa puolitan määrän.
  • T on oppinut ylimotivoitumaan kun mulla on naksu kädessä ja alkaa äännellä. Jos T ääntelee, jätän naksumerkin pois ja merkkaan palkan äänellä.
  • Palkan suuntaa ja paikkaa pitää vaihdella, jos näyttää siltä, että se vahvistaa jotain epätoivottua juttua seuraamisessa. Toisaalta en huolehdi tästä etukäteen ja T saa täysin vapaasti vapauttaa itsensä naksun jälkeen.
  • Uskallan tunnustaa, että tämä suunnitelma tuntuu tavallaan tylsältä. Uskallan kuitenkin aloittaa, sillä olen innoissani näkemään, miten homma onnistuu. Ne 35 innokasta askelparia kiinnostavat. Taikan motivaatiota voin pitää yllä helposti superherkkunameilla :)
Toiveita:
  • Toveissa on, että saamme tämän koulutussuunnitelman kautta molemmat varmuutta palkattomaan tekemiseen. Jos homma onnistuu, niin yritän siirtää saada saman hedelmäpelifiiliksen myös useamman perättäisen liikkeen tekemiseen.
Suunnitelmia:
  • Käsky "seuraa" on tarkoittanut Taikalle välillä sitä, että se laskee katseen parin askeleen ajaksi ja nostaa sen sitten. Nyt voisin sanoa "seuraa" aina silloin tällöin sanan uudempaa merkitystä korostaakseni. Sinällään seuraaminen saa olla harjoituksen aikana default-tila ilman ärsykekontrollia.

Tänään testasin seuraamista iltalenkillä. Kaikki koulutuspäiväkirjan kriteerit täyttyivät. Jos joku kriteereistä ei onnistu, niin lopetan hetkeksi koko seuraamisliikkeen vaihtelevan vahvistamisen ja keskityn noihin pikkujuttuihin. Varaan itselleni oikeuden tarvittaessa vaihtaa kriteerejä ohjelman edetessä.


Muuta: Olemme viettäneet mukavaa kesäelämää ja T on saanut uuden ystävän, Tintti-belgin. On kiva seurailla rouvien tekemisiä. T sai eilen eka kertaa elämässään maksalaatikkoa ja söi innokkaasti myös rusinat :)

torstaina, kesäkuuta 07, 2007

Jätskikoppiharjoituksia kuumumisongelmaan

Lelupalkka banniin! (tosin tämä ei ole kuumumisen syy, mutta kokeillaan nyt kaikkea)

Remminretuutus banniin ja sen sijaan vahvistan Taikan rauhoittavia eleitä ja omaehtoista rauhoittumista kiihdyttävissä tilanteissa. T siis repii remmiä kun se purkaa kiihtymystään jostain asiasta tai "osoittaa mieltään" (tyypillisiä tilanteita: T ei saa tehdä mitä se haluaisi, T ei jaksaisi enää kävellä, on tylsää ja huono ilma, tekisi mieli suorittaa temppuja, hyppääminen, esteiden alittaminen, epävarmuus joka tulee kaupan edessä yksinodottamisesta (joo... tiedän, olen tosi vastuuntunnoton koiranomistaja)). Kokeilin rauhoittumisen vahvistamista lenkillä, ja homma toimi. Palkkasin Taikaa ruualla rauhoittavista eleistä ja kerroin Taikalle että "menehän haistelemaan noita ruohotupsuja ja lopeta räyhyäminen". JEPS. Tämä tuntuu taas liian helpolta ollakseen totta.

Isompi asennemuutos: En itse vahvista Taikan kuumumista, siis
  • En kiihdy/suutu/säikähdä/surullistu/hössäänny, kun Taika kuumuu
  • En tuijota Taikaa kun Taika kuumuu, mua ei vois vähempää kiinnostaa
  • Mahdollisesti:
    1. vahvistan käytöstä huomiolla ja jopa kehulla/namilla, kun Taika tarjoaa/kokeilee rauhoittumista,
    2. vahvistan katsekontaktia, kun Taikaa oikein kuumottaa,
MUTTA yritän olla vahvistamatta ketjua, jossa T saa kuumahtamisesta tilaisuuden suorittaa rauhoittumista. TAI sitten vahvistan käytösketjua, mutta yritän saada kuumahtamisosan mahdollisimman lyhyeksi (ei toivottavaa)
  • Lisäksi: harjoittelemme rauhoittumista maahan
  • En anna Taikan komennella itseäni (se komentelee harvoin, mutta taitavasti, joten tää on aika paha vaatimus). Lisäksi on yksi tilanne, jossa T säännönmukaisesti komentelee ja se on "luonto". Taika ei siis pentuna oppinut rauhoittumaan luonnossa, sillä aina kun mentiin metsään/maalle, touhuttiin jotakin ja luonnossa se siis haluaa, että viihdytän sitä ja järjestän toimintaa, varsinkin kun se väsyy puuhastelemaan omiaan ja leikkimään mielikuvituskaveriensa kanssa (kaupungissa ja taajamassa T osaa kyllä olla rauhassa). Tilanne on kuitenkin menossa parempaan suuntaan, sillä nykyään auton myötä pääsemme useammin luontoon ("luonto" on Taikalle paikka, jossa ei ole muiden ihmisten tai koirien jälkiä ja jossa ollaan ulkona).
Pitää kuitenkin muistaa, että reuhaaminen on osa Taikan persoonaa ja esimerkiksi tuota remmireuhaamista se on tehnyt ihan pikkupennusta asti. T nyt vaan sattuu olemaan tyypillinen terrieri (vilkas, kohtuullisen taistelutahtoinen ja kohtuullisen terävä).

"Jankkaamista" jatkan myös tokokentällä, sillä en halua enää antaa Taikalle periksi, ja tulokset tähän mennessä ovat olleet oikein hyviä, kun T on huomannut, että totteleminen kannattaa (ja esim. eilen kokeessa se pystyi tsemppaamaan tosi hyvin esim. luoksetuloliikkeessä, vaikka hetkeä aikaisemmin se oli ollut tosi kuumana ennen perusasentoon tuloa).


Ja nyt jätskikopille:

Meillä oli tänään oikein kiva lenkki Ainolanpuistossa. Löysin myös uuden hyvän treenipaikan. T teki totaalistopin kahvilan luona, sillä se halusi mennä jätskille. Emme ole käyneet Pilvikirsikassa jätskillä vielä tänä vuonna, mutta kyllähän Taika tällaiset tärkeät paikat muistaa... Yleensäkin jos emme pysähdy Pilvikirsikkaan kahville, T kuumahtaa ihan tosissaan. Pitää siis tulla harjoittelemaan kahvilan eteen "jätskistä luopumista" ja jos treenit menevät oikein hyvin (= T keskittyy tekemiseen ja tsemppaa), niin haemme sitten jätskit (tai ehkä muutenkin).

On se koiranelämä kauhiaa, omistaja aivopesee tekemään temppuja, eikä vaan anna jätskiä ilman vaatimuksia ;) Parin viikon päästä kokeillaan...

maanantaina, kesäkuuta 04, 2007

Kokeeseen

Koe ylihuomenna.

Olemme treenanneet kokeenomaisesti. Edellisen koekoettelemuksen jälkeen T on ollut motivoitunut tekemään.Yhtenä iltana otin kaikki liikkeet (hyppyä lukuunottamatta) ilman palkkaa. T "kokeili" kuumumista, mutta lopeti sen onneksi. Pääsin sitten palkkaamaan superherkkupalkalla täsmällisestä seuraamisesta.

Olemme treenanneet seuraamista, luoksetuloa, perusasennossa odottelua, paikallaanoloa (tosin ilman häiriökoiria) ja erityisesti maahanmenoa seuraamisesta. Olen vahvistanut maahanmenoa todella paljon, sillä tuntuu höpöltä heittää 20 pistettä pois, sillä T on osannut tämän liikkeen tosi hyvin. Nyt vaikuttaa siltä, että maahanmeno on hanskassa.

Sääennuste vaikuttaa tällä kertaa hyvältä:


Tulisipa jo ylihuominen!

perjantaina, toukokuuta 25, 2007

Status - back to basics

1,5 kuukauden päivitystauko. Hyvin alkaa tämä bloginpito...

Meillä on lauantaina eka alo-koe :) Liikkeet osataan, mutta kisakestävyyttä ei olla ehditty treenata tarpeeksi. Pitää pysyä itse rauhallisena.

Tässä välissä koko tokosetti on ollut aivan kamalaa. Sitten keksin, missä mättää: katsekontakti. Esim seuraamisessa katse on ollut missä sattuu, kun olen olettanut, että katsekontakti on meillä luonnostaan hyvä, kun ollaan sitä niin paljon pentuna treenattu. Nyt olen ottanut ajatuksella katsekontaktitreeniä. Häiriöitä pitää vielä lisätä lisää, mutta nyt ennen koetta en ole tehnyt sitä vaan toivon, että T pysyy kokeessakin siinä vierellä, vaikka siellä tapahtuu kaikenlaista.

Lisäksi huomasin, että kun sanon "seuraa" T ei tiennyt mitää pitää tehdä, vaan jäi vinoon kulmaan minua vasten aika ihmeissään. Tosi suurilla avuilla aloittaen treenasimme sitten männäviikolla perusasentoon tulon kuntoon. T vaikuttaa helpottuneelta. T ei enää hyppää mua vasten rajusti!

Yksi pieni koulutusvirhekin on tullut. T on alkanut istumaan kun palaan sen viereen jos se on seisomisessa. En taida edes korjata tätä nyt, sillä esim. avossa on vain yksi seisominen ja alossa kaksi. Kaikki alkoi siitä, kun meillä oli tokoryhmässä epäviralliset kisat. T kuumui hypystä ja karkasi aina hyppäämään. Jatkoin vaan käskyjen antamista ja eräällä kerralla T ei enää karannut ennen kuin ehdin sen viereen, vaan tarjosi perusasentoon istumista. Pakkohan se oli palkata siitä! T oppi jutun kerrasta, mutta onneksi se oppi myös sen, että ei enää karkaa hyppyyn, vaan malttaa odottaa. T tosin haukahtaa kun lähtee, mutta tuokaan ei haittaa minua (+ en tiedä mitä haukulle voisi tässä kohdassa tehdä).

Harjoituskoe tosin meni kaikin puolin penkinalle. Uskallan siis mennä viralliseen kokeeseenkin, sillä tokokoeviattomuus on nyt lopullisesti pilattu. Treenataan sitten lisää jos nyt ei onnistu, sillä traumoja tuskin saamme.

Tulispa pian ylihuominen. En jaksais oottaa.

Ai nii. T on ollut söpösti ja ihana. Se kävi toissapäivänä hierojalla. Nenäpunkkeja on häädetty varmuuden vuoksi (stronghold 3 kertaa), mutta en ole huomannut mitään eroa.

keskiviikkona, huhtikuuta 04, 2007

Tiistaitokot

La, su ja ma ei treenattu tokoa, vaan Taika söpösteli ja pääsi sunnuntaina lenkille Topin kanssa.

Tiistaina lenkillä otimme seuraamista. Tarkoituksena oli ottaa ihan perusseuraamista ja jos se sujuu, harjoitella myös juoksua. Ihan aluksi otimme lyhyen paikallaanolon, josta aloitettiin seuraaminen ilman vapautusta/palkkaa. Seuraamissuunnitelmat muuttuivat, sillä käännökset olivat haahuilua ja T myös lähti minusta kauemmas liikkellelähdöissä. Palkkasin tiiviistä käännöksistä namilla. Teimme noin 7 erilaista käännöstä. Vaikka palkkaisin myös liikkeestä suoraan, perusasennotkin onnistuivat. Lopuksi T sai narupallon.

Pallon kanssa kokeilimme ihan uutta juttua, nimittäin maahanmenoa minusta kaukana (ei kaukokäskytyyliin, vaan ennemminkin luoksetulon pysäytystä hakien). Jätin T:n seisomaan minusta n 7 metrin päähän ja siitä käsky maahan. Taaski T meni hieman "hitaasti", sillä se aloitti maahanmenon vasta käskysanan toisen tavun loppupuolella. Eka kerralla T oli myös hieman ihmeissään uudesta jutusta ja haistoi maata ennen maahanmenoa. Teimme 3 toistoa ja nakkaisin pallon T:n taakse maahanmenon jälkeen. Kiva harjoitus!

Lenkin loppupuolella otin vielä vähän seuraamista. Tällä kertaa olin itse paljon paremmin, sillä lenkin aikana olin keksinyt, että löy. Aloitin seuraamisen ahdistamatta Taikaa ja ajattelin liikkeellelähtöä hieman ulospäin. Taika oli aivan super! Käännökset ja seuraaminen oli tosi tiivistä! T kosketti perusasennossa kyljellään jalkaani. Kosketus on hyvä juttu, sillä tassut ovat silti kämmenenleveyden päässä jaloistani. Teimme harjoituksen pyörätiellä ja ohi meni koko ajan muita liikkujia. Kontakti vaan parani häiriöistä. Tämä fiilis pitää siirtää myös kentälle! Mun pitää muistaa itse olla seuraamatta ja ahdistamatta Taikaa!

Illalla kotona harjoiteltiin noutoa. Heitin kevyen ohjatunnoudon kapulan metrin päähän ja T sai noutaa. Noutohomma menee muuten hyvin, mutta perusasento on ihan väärässä paikassa. T tulee vinosti mun eteen. Jos autan omalla liikkeelläni, perusasento on suora. Pitää miettiä miten harjoittelisimme tätä! Kokeilin kerran olla auttamatta Taikaa ja se puotti kapulan, nosti sen uudestaan ja palasi takaisin siihen sen mielestä oikeaan perusasentoon. Ton "virheen" jälkeen hain painavamman kapulan ja otimme muutaman pitämisjutun perusasennossa. Ne onnistuivat hyvin! T myös seurasi kapulan kanssa hyvin.