maanantaina, marraskuuta 19, 2007

Talven tokot

Nyt syksyllä/talvella olemme harrastaneet melko vähän tokoa, mutta sitäkin laadukkaammin :) Työn alla on:
  • tottelevaisuus, kierroksia alas (opettelen hössöttämään vähemmän kuin Taika ja olemaan hyvä johtaja)
  • perusasentoon tulo niin että T menee riittävän kauas mun taakse, seuraamisen hiominen niin, että T seuraa mun vasenta jalkaa mihin vaan
  • AVO-luokan liiketekniikat

Meillä on kerran viikossa hallivuoro Annen ja Viken kanssa. Halli on parhautta; noin 400 m kotiovelta, halpa ja lämmin :) Osty tarjoaa jäsenilleen tällaisen luksuksen.


Lisäksi meillä on koirakouluvuoro Kuivasjärvellä, mutta sinne ei tule useastikaan lähdettyä, sillä vuoro on jo klo 17 ja olen huono lähtemään töistä riittävän aikaisin.

Talvitouhuja

Kuvia eiliseltä rekiretkeltä:




Retken jälkeen Taika pääsi kotiparturiin:


maanantaina, marraskuuta 12, 2007

Rakas Joulupukki

Äitini pyysi Taikaa listaamaan joululahjatoiveensa. Koska T on koira, sillä ei lähtökohtaisesti voi olla joululahjatoiveita. Jos T kuitenkin osaisi toivoa jotain, lista olisi tässä:

1. Joku ihana luu. T tykkää avata joulupaketteja ja savustettu naudanluu paketissa on ihana. Lelutkin ovat Taikasta ihania.

2. Princen levy Sign o' the Times. Taika tykkää Princen äänestä ja funkista.



3. Uusi koirakirja Koirien käyttäytyminen. Kirjan lukeminen edistäisi Taikan hyvinvointia ja ehkä myös tätä tokoharrastusta.


Joulupukki toteuttanee Taikan toiveen siten, että tontut jättävät äidin luo ton luun ja lelun, pikkuveljelle Princen tuotannon ja minulle kirjan Taikalle toimitettavaksi.

perjantaina, lokakuuta 12, 2007

Välineurheilua

Nyt ei ole menestyminen enää välineistä kiinni! Tilasin Hupimaalta mittojen mukaan treeniliivin. Speksit olivat nämä:
  • kaikki värit käy, kunhan se on musta
  • riittävästi heijastimia
  • tyköistuva
  • pestävä ja vetoketjulla kiinnitettävä vasen tasku ja yksi varatasku
  • taakse katu-uskottavuutta (/koulutuskenttäuskottavuutta) lisäämään patukkatasku
  • avaimille kiinnityshakanen vetoketjutaskun sisälle

Liivi on hyvä ja treenit sujuu!

sunnuntaina, syyskuuta 16, 2007

Sairastelua ja kiireitä


Tokoilu on ollut tauolla mun kiireiden ja Taikan sairastelun takia. Taika on onneksi toipunut, eikä sairastelu rajuista oireista huolimatta ollut vakavaa, joku mahatautipöpö vaan. Olemme treenanneet jotain pientä tokoon liittyvää, esimerkiksi:
  • käännös oikealle alkaa olla bueno
  • T on ekaa kertaa elämässään opetellut pureskelemaan noutokapulaa (ei haittaa, täysin mun vika, sillä T on vaan ollut niin tohkeissaan, kun saa tehdä jotain)
  • malttia tokokentällä (ja kuumumista ja hypähtelyä siinä sivussa)
Kiireeni jatkuvat, mutta eiköhän me tänä syksynä ehditä vielä tokoilemaankin. Muuten Taika saa olla tavalliseen tapaansa mamman mussukka.

tiistaina, elokuuta 14, 2007

Kuvia 1.8. kokeesta





Lisää kuvia Taikasta ja muista koirakoista löytyy Minna Väänäsen galleriasta.

ps. Minna ottaa myös hienoja muotokuvia koirista ja hänen yhteystietonsa saa esimerkiksi minun kauttani :)

keskiviikkona, elokuuta 01, 2007

ALO1

Edelliseen merkinnän muistilistaan olisi pitänyt lisätä kaksi kohtaa:
  • Käytä Taika lenkillä ennen koetta. Anna aamulla ruokaa tavallinen määrä.
  • Käytä Taika lenkillä myös edellisenä päivänä ja sitä edeltävänä päivänä
T oli jo aamusta asti vuh vuh räyh räyh tuulella varmaan ihan vaan tekemisen puutteesta johtuen. Ennen koetta T haukkui mulle ja hyökki muiden koirien päälle ja ennen jokaista liikettä T haukkui ja pienimpänä pahana liikkeiden aikana T ei oikein keskittynyt.

Hyvää kokeessa:
  • ALO1, 161,5 pistettä (max 200, ykköstuloksen raja 160)
  • epätoivosta huolimatta pystyin tsemppaamaan loppuun asti
  • opin kantapään kautta, että mun pitää väsyttää Taika ennen koetta ja liiasta tarmosta ei ole kuin haittaa


Luoksepäästävyys 10

T haukkui kehään mennessä ja rivissä ja vasta jonkin ajan päästä se malttoi suorittaa (ja suoritti perusasentoa tosi kovasti). Itse luoksepäästävyys meni juuri niin hyvin kuin viikonloppuna harjoiteltiin. T nousi, mutta piti kontaktia minuun.

Paikallaanolo 9,5

T teki tän ihan uudella tyylillä; 20 sek välein se teki jonkun jutun (haisteli maata, korjasi asentoa monta kertaa (lonkka-asento, tassujen taittamista), kuikuili rivistä noussutta koiraa, katseli vieruskaveria, katseli katsojia, katseli ohikulkijoita). Oli kyllä kiva, että T selvästi tietää, että paikallaanolossa pitää pötkötellä maassa, mutta nyt pitää treenata tätä rauhallisemmassa mielentilassa. Remminirrotus, maahanmeno ja perusasentoon nousu menivät hyvin.

Jos olisin ollut viisas, olisin käyttänyt Taikan paikallaanolon jälkeen pellolla juoksemassa liikoja höyryjä pois... mutta enpä osannut ajatella tätä vaihtoehtoa vielä silloin.

Seuraaminen kytkettynä 8 & Seuraaminen taluttimetta 8

vuh vuh räyh räyh * super ennen liikettä. T ei tullut perusasentoon vaan räkytti vaan.
Seuraaminen oli oikein hyvää (hieman vinossa ja aluksi ei niin hyvin, mutta tämä on se, mitä haluan, käännöksiä pitää vaan treenata lisää ja vinous vähentynee varmuudella. Ehkä haluaisin myös istumisista nopeampia)
Tuomari moitti käännöstä oikealle ja kehui juoksua ja täyskäännöstä.
Muistin katsella eteenpäin. JES!

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 7,5

Räyh räyh taas...
Liikkeelle lähdettäessä sanoin "mennään" ja T suoritti 2 m syöksähdyksen edelleni. T meni onneksi siitä maahan, mutta liike ei ollut oikein harmoninen.

T roiskaisi perusasennon ennen liikkeenohjaan käskyä ;)

Hermoni olivat tässä vaiheessa riekaleina.

Luoksetulo 7

T tuli vauhdilla ja pysäytti vauhdin hyppäämällä mun päälle + tökki kättä perusasentoon tultaessa.

Seisominen seuraamisen yhteydessä 7,5

Vuh vuh räyh räyh taas... T ei oikein keskittynyt seuraamaan ja sain sen pysähtymään kolmella avulla (sana, käsi ja vauhti seis). Perusasentoroiskaisu taas ennen liikkeenohjaajaa.

Estehyppy 8,5

Pistin Taikan remmiin ja ilman sitä se olisi karannut hypylle. Tuomari kommentoi, että remmiä ei saa kytkeä liikkeiden välillä. T maahan, remmi irti, vuh vuh räyh räyh ja perusasentoon; hyppy, haukkumista ilmassa ja perusasentoon roiskaisu ennen käskyä.

Kokonaisvaikutus 7

Tuomari kommentoi, että koira ei ole tottelvainen ja tämä on tottelevaisuuskilpailu. Hän ei tainnut antaa mitään erityisiä treenivinkkejä, vaan kommentoi vaan sitä, että Taika ei saisi komentaa minua niin paljon. Onneksi tiedän itse, että arkielämässä Taikan käytös on tän meidän postinumeroalueen tottelevaisten koirien top kympissä ja mulla on vahva usko siihen, että tämä tottelevaisuus saadaan siirrettyä myös tokokentälle :)

maanantaina, heinäkuuta 30, 2007

Hyvillä mielin kokeeseen

Nyt on maanantai. Keskiviikkona on koe. Tänään ja tiistaina ei tokoilla, elellään vaan.

Viime viikkoina olemme tehneet Taikan kanssa pääosin pieniä juttuja; olen vahvistanut perusasentojen tarjoamista, pysähdystä ja maahanmenoa. Välillä olen testaillut oman mielenrauhani takia kokonaisia liikkeitä ja nekin ovat onnistuneet. Uutena asiana on harjoitelut paikallaanolon odottelua ja luoksepäästävyyttä. Nyt mulla on varma olo, että olen tehnyt kaiken voitavani ja on hyvä hetki mennä kokeeseen katsomaan, olenko oikeassa ja mitä voisi treenata lisää.

Muistilista kokeeseen:

  • Oma epävarmuuteni ei ainakaan paranna suoritusta ;) Jos alan hermostua esimerkiksi paikallaanolon odottelussa, niin yritän muistaa, että se ei kannata.
  • Ei ole kiire minnekään.
  • Mennään ylpeinä näyttämään mitä osataan.
  • Kehään meno: en anna Taikan hyökkiä muita koiria kohti, T kulkee sivulla
  • Luoksepäästävyys: viikonloppuna opetellut asiat, rauhalliset kehut
  • Seuraaminen: pehmeä katse horisontissa, ei ole kiirettä. Remmiseuraamisessa remmi oikeassa kädessä, jotta möykky ei häiritse Taikaa.
  • Luoksetulo: sanon ensin "jää" ja lähden liikkeelle vasta sitten. En hiippaile.
  • Maahanmeno & seisomaan jääminen: uskallusta käyttää uusia käskyjä: "maha" & "to"
  • Hyppy: T remmiin ennen hyppyä :) ja jämäkkä valmistelu
  • Kaikki liikkeet: nyökkään vaan päällä, kun liikkeenohjaaja kysyy "ohjaaja valmis"
  • Väliajat: en hössötä, muistan sanan "etevä", tarvittaessa Taikan rauhoittelua silittämällä ja muistan kertoa Taikalle kuinka hieno koira se on
  • T tulee itse perusasentoon, aivan kuin harjoituksissa, en siirry sen viereen itse tai auta liikaa
  • Ennen suoritustamme otan pätkiä seuraamista ja palkkaan namilla. Käyn katsomassa miten seuraamiskaavio kulkee (mutta jos starttaan ekana, niin ei haittaa yhtään, vaikken tiedä miten kaavio menee)

Nyt pitää vielä jännittää, että sää olisi sateeton. Tällä hetkellä Forecan täsmäsäässä luvataan 4-6 mm sadetta tunnissa, mutta toivottavasti ennuste muuttuu! Jos sataa, menen koepaikalle katsomaan, miten Taika suhtautuu märkään maahan ja pitää vaan toivoa, että suhtautuminen on hyvä.

ps. Valmistautuminen on ollut siinäkin mielessä hyvä, että kynsisaksitonttu palautti Taikan kynsisakset ja pääsin leikkaamaan kynnet.

Kolme asiaa

Esiintymistaidon kursseilla olen oppinut, että esitys on oikein onnistunut, jos kuulija muistaa siitä yhden asian vuoden päästä.

Vuosina 2004-2006 kävin kaksi kertaa sekä Leena Välimäen että Virve Sormusen viikonloppukursseilla. Opin todella paljon ja pystyn listaamaan näin pitkän ajan jälkeen kolme kursseilta oppimaani uutta asiaa:

Lentsu:
  1. Toko koiralle leikkiä ohjaajan kanssa (mielellään sitä parasta leikkiä).
  2. Koiran kanssa voi leikkiä (=treenata tokoa) paljon, vaikka joka päivä
  3. Oma asenne tärkeä kisakehään mentäessä, ja vielä yksi bonuskohta:
  4. Oli vaikuttavaa katsella Lentsun ja Jatsin leikkiä kurssilla. Myöhemmin katselin heidän suoritustaan Kuopion SM-kisoissa samalla kunnioituksella. Tässä on mun tokoesikuva!

Virve:
  1. Ei riitä, että koiralle opetetaan vain liikkeitä, sillä tokosta vähintään 1/3 on kisatilannetta, jonka opettelu on yhtä tärkeää
  2. Keinoja opettaa Taikalle maassa rauhassa odottelua tekemisen välillä
  3. Koiran valmistelu eri liikkeisiin. On koiraa kohtaan reilua, että se tietää, mikä liike on tulossa.

Koulutusviikonloppu - varmuus tuo varmuutta

Osallistuimme viikonloppuna Christa Enqvistin tokokoulutukseen. Oli huippua!

Parasta viikonlopussa oli se, että sekä Taikan asenne, että liiketekniikat olivat sitä mitä haluan ja sain siis todisteen siitä, että viime aikojen treenit ovat tuottaneet tulosta. Tokoilu oli mukavaa ja T oli kentällä rauhallisen innokas. Uutena asiana Taika oppi lisää kehään menosta ja paikallaanolon odottelusta ja minä sain varmuutta systeemin, jolla jatkamme harjoituksia. Oikeastaan parasta oli siis se, että sain itse varmuutta jatkaa tällä linjalla, millä nyt mennään.

Christa piti myös luennon. En tehnyt muistiinpanoja, mutta alla on listattu asioita, joita poimin luennolta ja koulutuksia seuraamalla työkalupakkiini:

Suhteesta
  • Koiran ja ohjaajan suhteen on oltava kunnossa, jotta voi tokoilla.

  • Hyvä ja luotettava johtajuus arjessa: ei käskyjen jankkausta "kuuroille" korville, selvät säännöt, ei lässyttelyä ja rapsuttelua koiran ehdoilla, tavoitteena helppo arki, ei palkkaa itsestäänselvyyksistä. Koiralle voi toki antaa vapauksia, jos itse haluaa.

  • Pennuille samat säännöt alusta asti ja vasta myöhemmin vapauksia

  • Koiraa ei saa pettää tokokentällä esimerkiksi tarjoamalla odotuksia huonompaa palkkaa


Tokoiluista

  • Ohjaajalla pitää olla mielikuva kaikista liikkeistä. Christa antoi kotiläksyksi miettiä mielikuvat keskiviikkoon mennessä. Oma mielikuva ei aina välttämättä vastaa tuomarin mielikuvaa.

  • Paljon treeniä, eri asioiden painottamista, välillä treenitaukoja, kisamaista palkkaamattomustreeniä myös, ennen kokeita ei palkkaamattomutta, vaan paljon palkkaa ja pienien asioiden hiomista.
  • Ei ole koiralle reilua jos palkkaamattomuutta tehdään vain kokeessa. Ennen koetta kuitenkin motivoivaa treeniä ja palkkaamattomuutta max 3 vk ennen.

  • Opetusvaiheessa liikkeet pilkotaan

  • Jos koira ei osaa, ohjaaja voi mennä kotiin ja etsiä syyllistä peilistä

  • Varmuus tuo varmuutta

  • Ei palkata korjauksista, vaan tehdään homma kerralla oikein (ihan kaikissa liikkeissä)

  • Koira saattaa vahingossa tehdä virheitä ja jos se tekee, niin sitä voi huomauttaa, jos siis on varma, että koira jo osaa + korjauksesta ei palkkaa ja sitten onnistunut toisto, josta palkataan. Pohdintojani: Mua mietityttää, että Taikan motivaatio voi laskea, jos "torun" sitä liikaa. Tosin tuo "ei näin"-merkki voi Taikan kohdalla olla hyvin neutraali ja sen käyttö voi lisätä liikevarmuutta... mietitään... virheet johtuvat meillä vielä tässä vaiheessa suhteen ongelmista, jotka pitää ratkaista muualla kuin koulutuskentällä + osaamattomuudesta, joten yritän olla varovainen korjauksen käyttämisen kanssa.

  • Pitää löytää omalle koiralle sopivat systeemit. Christa kertoi koirastaan, jolle sopii se, että treenien aluksi tehdään joku helppo juttu ja koira saa sitten juosta pallon kanssa kentällä ja on vasta sitten valmis tekemään tosissaan. Taikalle taas saa sallia sen innokkuuden :)

  • "Toinen peräkkäinen virhe on jo tapa"-ajattelumalli ainakin osan koirista kohdalla (ja mielestäni T lukeutuu näihin)

  • Googlettamalla löysin Oili Kantolan ja Pete Huotarin kirjoittamia artikkeleja, joissa on esitetty referaatteja muistakin Christan koulutuksista. Haluan syventyä näihin sitten kun on aikaa: http://www.kolumbus.fi/oili.pete/artikkelit.htm


Vinkkejä liikkeisiin

  • Ruutu: Opetetaan koiralle keskikohta (metodi selitetty tarkemmin Marikan Metsää ja tokoilua-blogissa). Jos opettaa läpijuoksulla, niin ohjaajalla on tosi suuri vastuu pysäyttämisestä. Lisäksi läpijuokseva koira pitä opettaa juoksemaan suoraa keskeltä kaikista kulmista ja kapeasta ruudusta jne. Viikonlopun aikana varmistui se, että en jatka ruudun opettamista läpijuoksulla, vaan opetan Taikan hakeutumaan ruudun keskelle.

  • Nouto. Palautuspaikka on meillä huono. Voisin harjoitella palauttamista ensin siten, että asetun itse kulmaan, jossa Taikalla on helppoa tehdä hyvä perusasento. Voin aluksi jopa kääntää selän Taikalle kun se palauttaa, jotta onnistunut perusasento olisi mahdollinen.

  • Taika seuraa oikeassa paikassa. En enää haaveile seuraamispaikan eteenpäin tuomisesta. Treenaillaan jatkossa kaikkea muuta seuraamiseen liittyvää.

Kurssilla tuli esille paljon muitakin asioita, mutta kaikkea en pystynyt omaksumaan. Kolme asiaa, jotka uskon muistavani vuoden päästä ovat:
    1. Suhde oltava hyvä kentän ulkopuolella; asenne ja vinkkejä arjen tilanteisiin ja suhteen parantamiseen
    2. Taikalle sopiva tapa luoksepäästävyyden opettamiseen
    3. Kyky miettiä myös minulle vieraammista ylempien luokkien liikkeistä, mistä oikein palkkaan, jotta voin välttää korjauksista palkkaamista

keskiviikkona, heinäkuuta 25, 2007

Valmentajan harjoittamista ja pikkupomon uusi pomottelutapa

Taika ja Turo
Tänään ei tarvinnut miettiä slogania "aina ei vaan huvita", vaan sekä Taikaa että mua huvitti aivan älyttömästi!

Taika on harjoitellut alo-luokan tekniikoita noin 4,5 vuotta ja ne ovat aika hyvin hanskassa (tosin, hanskat ovat ohjaajasta johtuen välillä kadoksissa). Tänään treenasin itseäni tarkoituksena saada hyvää fiilistä seuraamiseen ja sehän onnistui! Sloganit:
  • "katse horisontissa"
  • "mulla on lupa nauttia joka askeleesta, ei ole kiire minnekään"
Bonuksena otin aluksi kisamaisen paikallaanolon ja lopuksi maahanmenon ja pysähdyksen liikkeenä. Jättävät liikkeet onnistuivat 100 % ja paikallaanoloonkin olen tyytyväinen. Leikimme myös kentän laidalta löytyvällä ihanalla rievulla ja oli vapautunutta ja mukavaa!

Tajusin, että Taika on oppinut uuden tavan komentaa mua tarjoamaan tekemistä; se pysähtyy ja ei suostu lähtemään liikkeelle. Olen välillä tarjonnut sille hommaa ja välillä haen Taikan, menemme nuuskuttelemaan kentän laidoille ja jatkamme vasta sitten. Tänään tiedostin tän uuden tempun ja päätin palkata pikkupomottelijan vielä yhdellä rättileikillä ennen kentältä poistumista :) Tää on 1000 kertaa parempi tapa kuin haukkuminen ja päälle hyökkiminen ja en ainakaan vielä keksi mikä tässä voisi olla negatiivista.

ps. Kynsisaksitonttu: Jos luet tätä, niin palauttaisitko edes toiset Taikan kynsisaksista. Kerrothan samalla sukkatontulle terveisiä, että minusta olisi kivaa saada sukkani takaisin.

lauantaina, heinäkuuta 21, 2007

Kesäretkellä



Mitenköhän nää kuvat liittyy tokoon? Eivät mitenkään, mutta aasinsillan voi keksiä siitä, että näitä kivan kesäisiä päiviä on mukava muistella sitten kun talvella rammomme rännässä ja tokoilemme tuiskussa.

perjantaina, heinäkuuta 20, 2007

Missä mun namit on... makupalojen kanssa kämmiminen

Missä mun namit on!!! Osui ja upposi. Olen armottoman hidas kaivelemaan Taikalle nameja housuntaskusta. Paremman tavan opettelu alkaa nyt! Pitää harkita isotaskuisen treeniliivin tai jonkun mekaanisen hilavitkuttimen hankkimista. (Lisäys: en olisi keksinyt hitauttani ihan vaan ton artikkelin lukemisella, vaan artikkelin alussa todennetaan se, minkä treenikaverini toiminnastani jo aikaisemmin havainnoi.)

Viime päivinä olen vahvistanut pikkujuttuja, perusasentoa, maahanmenoa ja seisomista ja erityisesti Taikan omaa intoa tarjota asioita. Treenit ovat olleet tosi mukavia meistä molemmista!

Nyt kun mun PMS/(PMDD) on taas hellittänyt, niin treenaaminenkin on taas sujuvampaa (vrt. edellinen kirjoitus). Tää on tosi ärrrsyttävä vaiva, joka vaikuttaa tokoiluunkin, mutta en viittisi vaan tämän takia syödä estrogeenia/keltarauhashormonia tai serotoniinin takaisinoton estäjiä. Pitänee miettiä jotain uskomushoitoja ensin. Vinkkejä saa pistää kommentteihin :)

maanantaina, heinäkuuta 16, 2007

Aina ei vaan huvita

 aina ei vaan huvita -  Taika tuumasiPrologi: Menimme Haukkukeitaalle. Pistin takataskuun Sheba-purkin. Tarkoituksena oli tehdä seuraaminen remmissä sekä vapaana, luoksetulo ja mahdollisesti vielä pätkä seuraamista ja Taika saisi sitten purkin superyllätysherkkuna hienosta toiminnasta. Asenteeni oli kunnossa ja jämäkkä. Treenit eivät kuitenkaan menneet suunnitelmien mukaan: T hidasteli seuraamisessa, perusasento oli niin takana, etten nähnyt Taikaa ja perusasentoja jäi puuttumaan. Teimme kuitenkin molemmat seuraamiset ja luoksetulon ja sitten tein vielä pätkän seuraamista ja T sai sitten purkin hetkellä, jolloin homma meni siedettävästi. Taikan motivaatiopula pisti minut mietteliääksi ja täytyy tunnustaa, että kotimatkalla tirautin pari kyyneltä.

Nyt otan antropomorfiseen ajatusmallin: "Aina ei vaan huvita ja se on ihan ok!"

Pääsääntöisesti tykkäämme molemmat tokosta ja T on treenatessa innoissaan. Yritän koko ajan parantaa treenimenetelmiäni ja hakea suorituksiin intoa, mutta jos jonain päivänä ei huvita, niin se on ihan ok ja sitten ei treenata väkisin vaan mennään kotiin!

Olen saanut ohjeeksi "pöläyttää Taikan tottelemaan". Varmasti toimiva neuvo, mutta minusta ei ole tuohon. Toinen tapa olisi treenata supertieteellisesti ja suunnitelmallisesti, samalla tavalla kuin vaikka pommikyyhkysiä koulutettiin II maailmansodan aikana, mutta en osaa siitäkään. Kolmas tapa olisi mennä itse psykiatrille asennemuutokseen, ettei herkän Taikan tarvitsisi kärsiä mun tunnetiloista, mutta en tunne tarvetta siihenkään. Aina ei vaan huvita :)

Epilogi: Kurjan alun jälkeen meillä oli siellä kentällä hauskaa. Harjoittelimme nopeita maahanmenoja, löysimme seuraamiseen oikeanlaista tsemppiä ja leikimme pysähtymislekkiä pallon kanssa.

lauantaina, heinäkuuta 07, 2007

Mene vaan

Tää ei nyt liity tokoon, mutta pistän tän tänne ylös, sillä muuten en muista tätä: käskysana edelläkulkemiselle on "mene vaan"!

Olimme tänään tallityttöilemässä ja hevosen taluttaminen Taikan kanssa muuttui huomattavasti helpommaksi aina kun muistin ton sanan ja sain Taikan kulkemaan edelläni esimerkiksi porteista. "Mene vaan" tarkoittaa, että T syöksähtää eteenpäin 2-3 metriä ja jatkaa matkaansa eteenpäin. Kätevä temppu, jota en muistanut ennen tätä päivää (ja päivän aikanakin sana unohtui monta kertaa ja testailin kaikenlaisia sanoja, mutta tuo "mene vaan" oli se Taikalle joskus muinoin opetettu käskysana, joka toimi älyttömän hyvin :) ).

perjantaina, heinäkuuta 06, 2007

Treenisuunnitelmia

Lisäsin koulutuspäiväkirjaan sivun treenisuunnitelmille. Olen aika iloinen siitä, että olen jaksanut kirjailla treenejä ylös noinkin aktiivisesti, sillä noista muistiinpanoista on ollut hyötyä. Kaikissa aikaisemmissa päiväkirjayritelmissäni on ollut noin kolme riviä tekstiä.

Seuraavaan kokeeseen on reilu kolme viikkoa aikaa ja suunnitelmat ovat selvillä siihen asti. Treenit ovat menneet viime aikoina kivasti ja T on ollut rauhallinen. Olemme treenailleet tosin vain pikkujuttuja, mutta uskoisin, että Taikalla on intoa ja osaamista suorittaa myös pidempiä pätkiä. Kaikkein suurimpana tavoitteena on nyt saada liiketekniikka viimeisteltyä ja varmaksi ja sitten myöhemmin keskityn kokeenomaisuuteen.

Kaikesta innokkuudestaan huolimatta T ei mielestäni oikein kestä pidempiä treenejä ja varsinkaan saman asian toistamista. T työskentelee kyllä keskittyneesti, mutta saman liikkeen toistoja on turha ottaa, sillä se ensimmäinen on aina paras. Yritän kasvattaa ja ylläpitää Taikan motivaatiota treenaamalla vähemmän kuin se haluaisi. Kyllästymispiste on saavuttettu monta kertaa, mutta onneksi ainakin tällä hetkellä näyttää siltä, että treenimäärä on sopiva (määrällisesti aika paljon, ajallisesti vähän ja taukoja silloin tällöin). T osaa kyllä näyttää jos tokoilu ei enää kiinnosta. Se lakkaa tottelemasta ja poistuu paikalta.


ps. Rakastan Googlea. Mitä elämä olikaan ennen scholaria, patentseja (suurin osa noista eläintenkoulutuslaitepatenteista on jotain sähköpantoja, mutta on siellä fiksumpiakin vehkeitä, tai no... fiksuja... en tiiä onko tässä sokerilientä hevosen suuhun ruiskuttavassa kuolaimessa tuotteistamispotentiaalia, tai miksipä ei, liemitankki selkään ja ratsaille...), booksia, mapseja, frooglea, calculaattoria, yksikkö-/valuuttamuunninta, sketchuppia, gmailia ja youtubea... ja on tää bloggerikin ihan kiva. En jakais kirjata tokotreenejäkään noin tarkasti ylös jos ei olisi olemassa spreadsheetsiä. Ai nii, translate on aivan paras.

maanantaina, kesäkuuta 18, 2007

Erävoitto Taikalle 12-0. Lopputulos: ratkaisematon

T teki lenkillä taikamaisen tempauksen. Olimme kävelemässä kotiinpäin Värtössä sirkuskoulun edessä, jossa treenailemme usein tokojuttuja. Ajattelin kävellessämme, että tänne voisi tulla treenaamaan, kun pääsemme seuraamisharjoituksessa 100 metriin asti. T luki ajatukseni ja alkoi ehdottelemaan treenaamista (ehdottelumotivaatiota lisäsi varmasti taskussani oleva Oscar-salami, vaikka Taikan mielestä tokoilu itsessäänkin on melkein maailman parasta tekemistä). Kun T tarttui hampailla kiinni remmiin, nakkasin remmin pois kädestäni ja jatkoin kävelyä.

Kävelin ja kävelin ja T katosi näkyvistäni kulman taakse. Kurkkasin olkapääni yli ja T istua napotti kentällä/parkkipaikalla 50 metrin päässä. Ajattelin, että T olisi juossut perääni kun katoan näkyvistä, mutta eipä se tullut. Huutelin Taikaa vähän ja menin sitten piiloon pariksi minuutiksi. Palasin näkyville ja tutkin mielenkiintoista sorakasaa ajatellen, että T varmaan tulisi luokseni. Eipä tullut. Istuin odottelemaan varmaan 10 minuutiksi ja T istua napotti vaan... Lopulta olin vakuuttunut, että T on varmaan myrkyttynyt/loukkaantunut partakoneen terään, kun se söi aikaisemmin lenkillä löytämänsä palan marjapiirakan palan. Huusin "tänne" ja T vaan istui kuin patsas. Palasin Taikan luo, otin kiinni remmistä ja T tarjosi seuraamista vielä noin 100 metriä.

Taika on kyllä ihana! Voin kuvitella kuinka se ajatteli minä täällä istun, vaika tuo tuolla huutelee ja istun vaikka nuo ohikulkijatkin tuossa minua osoittelee ja aurinkokin kuumottaa ja kohta saan sitä makkaraa kun vaan istun ja pääsen sitten ehkä seuraamaankin ja saan lisää makkaraa ja olen maailman paras ja ihanin koira ;-)


Lenkin jälkeen tein vielä ihan huonon treenin. Hain kotoa noutokapulan ja menimme takaisin ulos. Tarkoituksena oli tehdä nouto noin 1 metrin päästä. T ei keskittynyt kovin hyvin ja treenin aikana tapahtui kaikenlaisia mokia, joista suurimmat olivat se, että T varasti mukaani kun lähdin viemään noutokapulaa, T istui kerran lahkeeni päällä kun lähdin viemään kapulaa, T haukahti vaimeasti tarttuessaan kapulaan, T haukkui minulle, koska en antanut sille kapulaa, sekä T meinasi tukehtua namiin kapula suussa, puotti kapulan, söi namin ja jatkoi sitten noutoa. Teimme yhteensä kolme noutoa ja viimeinen oli onneksi lähes täydellinen. T jäi istumaan, haki kapulan 2 m päästä ja tuli tiiviseen, mutta aivan vinoon perusasentoon. Pitää jatkaa treenejä sisällä ja vain pirteällä mielellä ulkona. Nyt T oli liian väsynyt pönötysepisodin jäljiltä ja huomasin sen liian myöhään (väsymys on ymmärrettävää, sillä se oli tosiaan suorittanut ainakin 6 kertaa EVL:n istumisen pituisen istumisen ekaa kertaa elämässään).

Noutoharjoituksessa huomasin se, että sana "seuraa" oli vahvasti yhdistynyt käsitteeseen "liikkeelle" ja siksikään T ei jäänyt istumaan kun jätin sen (perusasentoon tulosana ja seuraamiskäsky ovat meillä sama sana). Toivottavasti VR-seuraamisharjoituksesta ei tule pidemmän päälle ongelmia (kuten kaikesta naksuttelemastani tuppaa tulemaan, sillä oppi jää niin vahvasti T:n mieleen ja se osaa myös soveltaa oppimaansa). Yritän nyt edetä VR-seuraamisessa aika nopeaa ja kun pääsemme 30 askeleeseen, muutan treenin siten, että vahvistan käännöksiä ja pysähdyksiä. Lisäksi istumaan jäämisestä pitää tehdä todella kiva ja kannattava juttu!

Oivalsin tänään, että minun pitää antaa Taikalle enemmän lepoaikaa toistojen välissä. Ennen olemme aina kiirehtineet uuteen toistoon, sillä olen tavoitellut jotain ihmeellistä "vahvistetiheyttä". Esimerkiksi noudoissa on hyvä pitää kunnon tauko, jotta T ehtii rauhoittua ja syödä namin ja on sitten valmis keskittymään uudestaan. Pidin taukoja tän päiväisessä seuraamisharjoituksessa ja noudossa ennen viimeistä yritystä ja homma toimi todella hyvin! T sai palkaksi rauhoittumisesta tekemistä. Rauhoittuminen ei ollut sen kummenpaa, kuin että T oli levollisen oloinen. Kävimme yhdessä haistelemassa kentän laidan puskia ja kun T malttoi rentoutua ja laskea kuononsa haistelemaan, siirryimme yhdessä jatkamaan tekemistä.

torstaina, kesäkuuta 14, 2007

25-30-15-20-10-17-35-5-25-30-15-20-35-17- 30-15-5

Tokoilutauon aikana olen suunnitellut tulevaa. Aloitan seuraamisen vahvistamisen vaihtelevalla suhteella ja etenen ainakin 30 askelpariin asti.

Tein jo koulutuspäiväkirjan ja huomenna aloitetaan, jos on nätti ilma!

Ohjeet hommaan sain kirjasta Clicker Training for Obedience, joka on ollut hyllyssä puolilukemattomana jo pari vuotta. Idean sain Vickyn harrastussivulta kohdasta "Näin olen kouluttanut Vickylle tokoa".

Huolia:
  • 12-17 naksua saman session aikana tuntuu paljolta. Aloitamme kuitenkin ihan kirjan ohjeiden mukaisesti. Tarvittaessa puolitan määrän.
  • T on oppinut ylimotivoitumaan kun mulla on naksu kädessä ja alkaa äännellä. Jos T ääntelee, jätän naksumerkin pois ja merkkaan palkan äänellä.
  • Palkan suuntaa ja paikkaa pitää vaihdella, jos näyttää siltä, että se vahvistaa jotain epätoivottua juttua seuraamisessa. Toisaalta en huolehdi tästä etukäteen ja T saa täysin vapaasti vapauttaa itsensä naksun jälkeen.
  • Uskallan tunnustaa, että tämä suunnitelma tuntuu tavallaan tylsältä. Uskallan kuitenkin aloittaa, sillä olen innoissani näkemään, miten homma onnistuu. Ne 35 innokasta askelparia kiinnostavat. Taikan motivaatiota voin pitää yllä helposti superherkkunameilla :)
Toiveita:
  • Toveissa on, että saamme tämän koulutussuunnitelman kautta molemmat varmuutta palkattomaan tekemiseen. Jos homma onnistuu, niin yritän siirtää saada saman hedelmäpelifiiliksen myös useamman perättäisen liikkeen tekemiseen.
Suunnitelmia:
  • Käsky "seuraa" on tarkoittanut Taikalle välillä sitä, että se laskee katseen parin askeleen ajaksi ja nostaa sen sitten. Nyt voisin sanoa "seuraa" aina silloin tällöin sanan uudempaa merkitystä korostaakseni. Sinällään seuraaminen saa olla harjoituksen aikana default-tila ilman ärsykekontrollia.

Tänään testasin seuraamista iltalenkillä. Kaikki koulutuspäiväkirjan kriteerit täyttyivät. Jos joku kriteereistä ei onnistu, niin lopetan hetkeksi koko seuraamisliikkeen vaihtelevan vahvistamisen ja keskityn noihin pikkujuttuihin. Varaan itselleni oikeuden tarvittaessa vaihtaa kriteerejä ohjelman edetessä.


Muuta: Olemme viettäneet mukavaa kesäelämää ja T on saanut uuden ystävän, Tintti-belgin. On kiva seurailla rouvien tekemisiä. T sai eilen eka kertaa elämässään maksalaatikkoa ja söi innokkaasti myös rusinat :)

sunnuntaina, kesäkuuta 10, 2007

Henkilökohtainen valmentaja, ulkoiluttava seuralainen, paijauksilla liehittelevä ja herkkuja tarjoileva palvelija

Luin Pertti Vilanderin Koirankorjauskirjan (Lilli Loiri-Seppä, 2007). Kirja oli ihan ässä ja sain paljon tukea olemassa oleville ja muotoutuville ajatuksilleni koirankoulutuksesta ja koiran kanssa elämisestä. T:llä siis kilahtaa tokokentällä valta päähän, koska koulutuksemme perustuu 100 % siihen, että Taika kouluttaa minua (= Taikan käytös muokkaa minun käytöstäni) ja haukkumalla tekemään komentaminen johtuu tästä asiasta, yhdistettynä siihen pieneen epävarmuuteen, kun T ei saakaan namipalaautomaatiltaan nameja pidempien käyttäytymisketjujen aikana (+ kokee epävarmuutta myös siitä, ettei se saa myöskään laumanjohtajan hyväksyntää). Aikaisemmin Taika myös "kosti" huomioimattomuuttani toisille koirille (toisille räyhääminen oli sen ainoa keino saada minut reagoimaan), mutta vaikuttaa siltä, että tämä käytös on nyt historiaa (se oli sen verran häpeällistä, että uskalsin jossain vaiheessa näyttää auktoriteettiani Taikaa kohtaan. Kaikki mitä tarvittiin oli oikeastaan asennemuutos, sillä opportunismi-dominoinnistaan huolimatta T on pehmeähkö ja kiltti koira).

Jatkan nyt tokotemppujen tekemistä niin, että Taika edelleenkin kouluttaa minua, mutta yritän olla tarkempi siinä, että minä päätän, milloin suostun koulutettavaksi. Hommasta pitää saada enemmänkin meidän yhteistä leikkiä!

Lainaus kirjasta (s. 75):

Tätä näen paljon esimerkiksi tottelevaisuuskokeeseen valmistauduttaessa: "Älä kuppaa, haluan hommiin radalle nyt ja heti." Äärimmäisen ärsyttävää ja huonoa käytöstä koiralta, koska se on paitsi pomottamista, myös osoitus mustasukkaisuudesta. Koiralla ei saa koskaan olla oikeus komentaa ihmistä. Puhelinkeskustelua häiritsevää koiraa koiraa kohtaan heitetään purkki, koska ihmistä ei saa häiritä. Mutta tästä aiheesta haluan jossitella. Koska periaatteessa on positiivista, että koira toivoo omistajan toimivan kanssaan, voi koiralle samassa tilanteessa heittää toisinaan myös pallon. Jos koiraa kovistelee joka kerta toimintaa hakevasta haukkumisesta, sen mielenkiinto yhteiseen toimintaan laimenee. Käskyttävä haukkuminen on yleistä perheissä, joissa jo harrastetaan aktiivisesti esimerkiksi tottelevaisuuskoulutusta. Lajissa on tärkeää, että koira ottaa jatkuvasti kontaktia omistajaansa. Ei ole tarkoituksenmukaista nujertaa koiran halua toimia omistajansa kanssa. Tärkeintä on, ettei aina toimita kaavamaisesti tietyllä tavalla.

torstaina, kesäkuuta 07, 2007

Jätskikoppiharjoituksia kuumumisongelmaan

Lelupalkka banniin! (tosin tämä ei ole kuumumisen syy, mutta kokeillaan nyt kaikkea)

Remminretuutus banniin ja sen sijaan vahvistan Taikan rauhoittavia eleitä ja omaehtoista rauhoittumista kiihdyttävissä tilanteissa. T siis repii remmiä kun se purkaa kiihtymystään jostain asiasta tai "osoittaa mieltään" (tyypillisiä tilanteita: T ei saa tehdä mitä se haluaisi, T ei jaksaisi enää kävellä, on tylsää ja huono ilma, tekisi mieli suorittaa temppuja, hyppääminen, esteiden alittaminen, epävarmuus joka tulee kaupan edessä yksinodottamisesta (joo... tiedän, olen tosi vastuuntunnoton koiranomistaja)). Kokeilin rauhoittumisen vahvistamista lenkillä, ja homma toimi. Palkkasin Taikaa ruualla rauhoittavista eleistä ja kerroin Taikalle että "menehän haistelemaan noita ruohotupsuja ja lopeta räyhyäminen". JEPS. Tämä tuntuu taas liian helpolta ollakseen totta.

Isompi asennemuutos: En itse vahvista Taikan kuumumista, siis
  • En kiihdy/suutu/säikähdä/surullistu/hössäänny, kun Taika kuumuu
  • En tuijota Taikaa kun Taika kuumuu, mua ei vois vähempää kiinnostaa
  • Mahdollisesti:
    1. vahvistan käytöstä huomiolla ja jopa kehulla/namilla, kun Taika tarjoaa/kokeilee rauhoittumista,
    2. vahvistan katsekontaktia, kun Taikaa oikein kuumottaa,
MUTTA yritän olla vahvistamatta ketjua, jossa T saa kuumahtamisesta tilaisuuden suorittaa rauhoittumista. TAI sitten vahvistan käytösketjua, mutta yritän saada kuumahtamisosan mahdollisimman lyhyeksi (ei toivottavaa)
  • Lisäksi: harjoittelemme rauhoittumista maahan
  • En anna Taikan komennella itseäni (se komentelee harvoin, mutta taitavasti, joten tää on aika paha vaatimus). Lisäksi on yksi tilanne, jossa T säännönmukaisesti komentelee ja se on "luonto". Taika ei siis pentuna oppinut rauhoittumaan luonnossa, sillä aina kun mentiin metsään/maalle, touhuttiin jotakin ja luonnossa se siis haluaa, että viihdytän sitä ja järjestän toimintaa, varsinkin kun se väsyy puuhastelemaan omiaan ja leikkimään mielikuvituskaveriensa kanssa (kaupungissa ja taajamassa T osaa kyllä olla rauhassa). Tilanne on kuitenkin menossa parempaan suuntaan, sillä nykyään auton myötä pääsemme useammin luontoon ("luonto" on Taikalle paikka, jossa ei ole muiden ihmisten tai koirien jälkiä ja jossa ollaan ulkona).
Pitää kuitenkin muistaa, että reuhaaminen on osa Taikan persoonaa ja esimerkiksi tuota remmireuhaamista se on tehnyt ihan pikkupennusta asti. T nyt vaan sattuu olemaan tyypillinen terrieri (vilkas, kohtuullisen taistelutahtoinen ja kohtuullisen terävä).

"Jankkaamista" jatkan myös tokokentällä, sillä en halua enää antaa Taikalle periksi, ja tulokset tähän mennessä ovat olleet oikein hyviä, kun T on huomannut, että totteleminen kannattaa (ja esim. eilen kokeessa se pystyi tsemppaamaan tosi hyvin esim. luoksetuloliikkeessä, vaikka hetkeä aikaisemmin se oli ollut tosi kuumana ennen perusasentoon tuloa).


Ja nyt jätskikopille:

Meillä oli tänään oikein kiva lenkki Ainolanpuistossa. Löysin myös uuden hyvän treenipaikan. T teki totaalistopin kahvilan luona, sillä se halusi mennä jätskille. Emme ole käyneet Pilvikirsikassa jätskillä vielä tänä vuonna, mutta kyllähän Taika tällaiset tärkeät paikat muistaa... Yleensäkin jos emme pysähdy Pilvikirsikkaan kahville, T kuumahtaa ihan tosissaan. Pitää siis tulla harjoittelemaan kahvilan eteen "jätskistä luopumista" ja jos treenit menevät oikein hyvin (= T keskittyy tekemiseen ja tsemppaa), niin haemme sitten jätskit (tai ehkä muutenkin).

On se koiranelämä kauhiaa, omistaja aivopesee tekemään temppuja, eikä vaan anna jätskiä ilman vaatimuksia ;) Parin viikon päästä kokeillaan...

keskiviikkona, kesäkuuta 06, 2007

Koepäivä koitti ja ilma oli nätti

Valmistautuminen koepaikalla meni hyvin. Kävelimme koepaikan ympäristössä ja T pysyi oikein rauhallisena. Teimme harjoituksen, jossa otin T:n perusasentoon ja seisoskelimme pitkään (ehkä vajaan minuutin, mutta se tuntui ikuisuudelta) ja sitten "korjasin perusasennon" ja seisoin taas pitkään, otin muutaman askeleen seuraamista ja palasin autolle antamaan Taikalle superpalkan. Kävimme muuten eilen tekemässä samanlaisen harjoituksen + sen perään paikallaanolon koepaikalla ja homma meni oikein hyvin.

Koe meni kokonaisuudessaan hyvin ja T teki liikkeet niin hyvin kuin osasi. Minä olisin voinut kalastella muutamia pisteitä enemmän omalla toiminnallani. Tuomarilinja oli tiukka, mutta se on vaan hyvä juttu. Sain taas intoa treenailla enemmän. Nyt pidetään kuitenkin muutaman viikon tauko tokojutuista ja aloitetaan sitten uudella sykkeellä. Olisi kyllä mahtavaa saada aloykkönen tän vuoden puolella, mutta ehkä pitää kuitenkin ottaa itämaisempi asenne siinä, että matka on päämäärää tärkeämpi.


Luoksepäästävyys (kerroin 1): 8


T alkoi haukkumaan siinä kun tuomari selitti alkujuttuja. Haukkumisella se komensi minua järjestämään tekemistä. Vihdoin tajusin jättää Taikan maahan "paikallaanoloon" ja T pysyi rauhassa ja ei enää kuumunut. Pitää muistaa jatkossa jättää Taika heti aluksi maahan ja myös harjoitella tätä maassaoloa (normaalitilanteessa toimii, mutta pitää etsiä kiihdyttäviä paikkoja). Onneksi muut koirat eivät häiriintyneet haukkumisesta ja T haukkui vain minulle, ei muille koirille.

Ennen kuin tuomari tuli, otin Taikan seisomaan. T väisteli hieman, mutta kun "tulin itse tilanteeseen mukaan sen tueksi" se antoi toki katsoa hampaat jne. kiltisti.

Jos olisi mahdollisuus (häiriöihmisiä), voisimme treenata tämänkin asian kuntoon. Ehkäpä kuitenkin opetan tän jutun ihan vaan totuttamalla Taikan siihen, että rauhoittumisen ja paikallaanolon välissä joku ihminen tulee koskettelemaan ja en haekaan kympin suoritusta, sillä Taikan luoksepäästävyys arkitilanteissa on ihan riittävän hyvä (T ei ole yhtään agressiivinen tai aristele tilannetta, mutta se ei vaan ole kiinnostunut vieraista ihmisistä, ellei heillä ole ruokaa + antaa tarvittaessa ihmisen tehdä itselleen mitä vaan).

Harjoiteltavaa:
+ voisin jatkossa pitää Taikan maassa tuomarin juttujen ajan ja olla itse vähän siinä etuviistossa (vaikka henkisesti). Pitää siis jatkaa rauhoittumisen harjoittelua. Toinen mahdollisuus olisi tietysti jatkaa tuota perusasennossapysymisharjoittelua, mutta se ei taida tuottaa tuloksia, kun en saa järjestettyä riittäviä häiriöitä (T nimittäin pysyy perusasennossa kaikkialla muualla, paitsi koulutuskentällä, jossa kuumahtamisraja on todella matala. "Koulutuskenttä" on Taikan mielestä luultavasti paikka jossa on "opettaja", avoin tila, ruutumerkkejä, hyppy jne sälää sekä mahdollisesti toisia koiria ainakin siellä kentän laidalla + minulla on tietysti "koulutuskenttäasenne").


Paikallaan makaaminen (kerroin 3): 8

T meni hyvin ja suoraan maahan ja pysyi hyvin maassa. Se taisi vilkaista kerran molempia vieruskavereitaan ja muutaman kerran jotain ympäristön tapahtumaa. Vieruskaveri haisteli pikkuisen maata ja Taika vastasi kohteliaasti takaisin nuuskimalla samalla tavalla. Noin puolessavälissä T pisti pään maahan ja ei ollut enää kovinkaan tarkkaavainen minun suuntaani (mutta katsoi silti kiinteästi minuun päin).

Kun tulin Taikan luokse Taikalla oli edelleen pää maassa. T ei noussut yhdellä käskyllä perusasentoon. Tässä vaiheessa pitää käyttää klassista selitystä "Taika ei kuullut käskyä". Normaalitilanteessa T nousisi perusasentoon vaikka se ei olisikaan kuulolla. Nyt vieruskavereiden käskyt peittivät minun pienellä äänellä antamani käskyn. Pitää siis seuraavalla kerralla nostaa volyymia + ottaa Taika vaivihkaa tuomarin huomaamatta kuulolle, jotta en taas heittäisi turhaan pisteitä pois.

Harjoiteltavaa:
+ rauhoittumista maassa kuumentavissa tilanteissa
+ pitää muistaa ottaa koira kuulolle ennen perusasentokäskyä ja käyttää tarvittaessa tehosteena isompaa ääntä (tai tietysti pitäisi treenata niin, että T pitää koko ajan kontaktia, mutta tämä paikallaanolon taso riittää minulle nyt)

Seuraaminen kytkettynä (kerroin 2): 8,5

Seuraaminen oli ihan mukavaa. Katsekontakti hävisi monta kertaa ja T oli suurimman osan ajasta liian takana (epävarmuutta), mutta olettaisin, että se oli silti koko ajan kohdallani. Perusasennossa näin T:n joka kerta. Varsinkin juoksussa T jäi aika taakse. Perusasennot olivat nopeita ilman mitään ylimääräisiä apuja ja melko suoria (perusasento suoraan juoksusta oli vinohko, mutta tätä ei ollakaan harjoiteltu ennen).

Tuomari kommentoi, että aluksi koira ei ollut kovin hyvin mukana, mutta seuraaminen parani loppua kohti.

Seuraaminen taluttimetta (kerroin 2): 8

Tämä tuntui edellistä paremmalta kun remmi ei ollut kädessä häiritsemässä ja lisäksi Taika tuntui olevan paremmin mukanani. En muista tuomarin sanallisia kommentteja.

Harjoiteltavaa seuraamiseen:
+ katsekontakti!!! Seuraamisliikettä voisi rakennella alusta asti uudelleen niin, että T pitää jokaisella askeleella katsekontaktin (olemme mielestäni menossa hyvään suuntaan tämän asian kanssa). Nyt katsekontakti pysyy noin 85 % ajasta ja tavoitteena on 99 % (olisi mielenkiintoista tarkistaa videolta todellinen katsekontakiprosentti).

Hyvää:
+ seuraamisen tarkkuus riittää minulle ALO- ja AVO-luokkia varten (ja ylempiin luokkiin minulla ei ole ainakaan nyt motivaatiota)
+ turnauskestävyyttä näyttää olevan. Seuraamiskaavio oli aika pitkä L, jossa oli noin viisi pysähdystä ja kaikki käännökset kerran. Juoksuun lähdettiin suoraan perusasennosta ja juoksu päättyi perusasentoon.
+ en kävellyt Taikan päälle ja tein mielestäni tarkat tiet käännöksissä. En "seurannut Taikaa" ja olin paljon rennompi kuin yleensä (välillä pystyin jopa näkemään mitä ympärillä tapahtui ja minulla oli hyvä olo)


Maahanmeno seuraamisen yhteydessä (kerroin 2): 8

Ennen liikettä T kuumeni. Syy kuumumiseen on luultavasti minussa, sillä kehuin sitä onnistuneesta seuraamisesta hössöttäen. Pitäisi vaan itse malttaa pysyä koko ajan rauhallisempana kuin koira. Nyt "säälin" Taikaa koska se ei saanut hienosta tekemisestään palkkaa ja päätin innostaa sitä kannustamalla. Kuumuminen onneksi laantui kun käskin Taikan maahan ja lähdimme siitä suorituspaikalle.

Alkuseuraamisessa T jätätti tosi paljon (mutta ei taaskaan jäänyt minusta jälkeen). Syynä on varmaankin tuo kuumumisepisodi, tai sitten T epäöi siitä, kun namipalkkaa ei tullutkaan hyvin sujuneen seuraamisen jälkeen.

T meni mielestäni oikein hyvin maahan ja näin etutassun lakoavan maahan kun kävelin eteenpäin (tosin T tipahtaa vasta viimeisen tavun jälkeen, joten ehkä voisin muuttaa käskyksi "han", jotta liike näyttäisi tyylikkäämmältä ;) ).

Tuomarin kommentoi, että koira liikkuu hieman eteenpäin käskyn jälkeen, joten ehkä maahanmeno ei todellisuudessa olekaan niin hyvä kuin oletan. Tämä taso riittää kuitenkin minulle. Lisäksi muistelen, että tuomari mainitsi jotain siitä, että hidastan käskyä antaessani, mutta ehkä muistan väärin, ja tämä kommentti kuuluu vasta seisomiseen.

Luoksetulo (kerroin 3): 8,5

T kuumui taas, mutta sain sen pikkujankkaamisen jälkeen perusasentoon ja se keskittyi tekemiseen.

Luoksetulo oli aivan super! T oli aivan "kympin tyttö". T juoksi luokseni lujaa laukalla, ei törmännyt minuun kuin ehkä aivan nollanmittaisesti, jos sitäkään, ja perusasento oli suora. JES.
Pistemenetys johtuu siitä, että annoin Taikalle pari lisäapua. Vasen käteni oli hieman takanani ja perusasentokohdassa autoin Taikaa vartalolla hieman (mielestäni tosi vähän ja osin refleksinomaisesti, mutta saattoi se apu todellisuudessa näyttää isommalta kuin miltä se minusta tuntui). Luulen, että T olisi tehnyt liikkeen ihan yhtä hyvin ilman noita pikkuapujakin.

Luoksetulo on ollut meille tosi murheenkryyniliike ja nyt olemme palanneet entisaikojen "huipputasolle" (ongelmana oli se, että T kuumu ja hyökkää kimppuuni, pysäyttää laukkavauhdin hyppäämällä etutassuilla minua vasten, törmää vasenpaan käteeni, tökkii vasenta kättäni, hiljentää epävarmuuksissaan vauhtia, tulee vinoon perusasentoon tosi kauas jne).

Nyt jatkamme luoksetulon ylläpitämistä siten, että pidän huolta, että mielikuva halutusta perusasentotekniikasta ja -paikasta on Taikalla koko ajan selvänä mielessä. En jankkaa luoksetuloja ja pidän huolta siitä, että silloin kun otamme luoksetulon, Taika on valmiiksi tosi motivoitunut.


Seisominen seuraamisen yhteydessä (kerroin 2): 0

T taisi taas kuumahtaa aavistuksen ennen liikettä, mutta ei muistaakseni räkyttänyt. Perusasentoon tulo oli "empivä" ja T hidasteli. Pitää siis ehdottomasti saada Taikalle (ja myös minulle) lisää itsevarmuutta palkattomaan treeniin!

Seuraaminen oli huonohkoa ja en nähnyt Taikaa. T ei pysähtynyt eka käskyllä, annoin toisen käskyn käsiavun kanssa ja T pysähtyi tomerasti. Tulin takaisin ja T istui perusasentoon ennen aikojaan, vaikka ehdin olla hetkisen sen vieressä (T istui samaan aikaan kun liikkeenohjaajaja sanoin "käsky". Mielestäni T ei "totellut" liikkeenohjaajaa, mutta mistäpä sen tietää.

Pisteitä tuli nolla ja tuomarin perusteena oli se, että lisäkäskyn aikana pysäytin oman liikkeeni ja lisäksi virheenä oli ennen aikojaan perusasentoon tulo. En muista, että tuomari olisi maininnut mitään liian pitkästä etenemisestä ekan käskyn jälkeen, mutta minulla on tunne, että tällä kertaa annoin lisäkäskyn kyllä riittävän ajoissa.

Harjoiteltavaa:
+ Nyt kesän aikana on hyvää aikaa harjoitella pysähtyminen kuntoon!
Suunnitelma:
1. Ennen ruokaa voisimme harjoitella sitä, että T ei istu automaattisesti kun tulen sen viereeen (asia, jonka T oppi kerrasta tosi varmaksi). Variaatiota treeneihin saamme avo-luokan taaksemenemisestä.
2. Pysähtymien eka käskystä. Aloitetaan olkkarista ja teen Taikalle tosi selväksi, mitä "top" tarkoittaa. (tieteellisempi tapa olisi sheipata T tarjoilemaan pysähdystä tosi paljon ja pistää juttu sitten ärsykekontrolliin, mutta tiedän kokemuksesta, että ärsykekontrollin rakentaminen on mulle liian vaikeaa, joten yritän nyt ensin näin kikkailemalla)


Estehyppy (kerroin 2): 0

Tässä mokailin itse pahasti. Ehkä väsyin. Nyt on kuitenkin opittu tämäkin juttu kantapään kautta ja toivottavasti T ei ole oppinut kovin paljon ei-toivottavia juttuja.

Olisi pitänyt kytkeä T remmiin, taluttaa se lähtöpaikalle, pistää T maahan, mennä sen viereen, ottaa Taika perusasentoon, nyökätä päällä liikkeenohjaajalle, antaa hyppykäsky, sanoa pysäytyskäsky samalla kun T pysähtyy, mennä Taikan viereen ja katsoa kun T istahtaa. Sitten olisin ottanut vastaan 5-8 pistettä ja tuomarin kommentit "koira haukahti kun se lähti hyppyyn ja istuu heti kun menet sen viereen".

Nyt en kytkenyt Taikaa koska se oli ollut koko kokeen ajan niin kiltisti. Menimme lähtöpaikalle ja hössötin. T hermostui, yritti kerran karata hypylle ja meni sitten tutkimaan osin kehänauhan ulkopuolella olleita hyppyesteen lautoja ja merkkejä. Tuomari varoitti "älä päästä koiraa kehän" ulkopuolelle. Sanoin "tänne" ja maan nuuskiminen jatkui. Sanoin uudestaan "tänne". Karjaisin aggressiivisesti "tänne" ja T tuli luokseni. Sanoin muutaman kerran "seuraa" ja T tuli perusasentoon. Sanoin "hyppy" ja T meni nuuskimaan lautoja. Menin Taikan luokse ja hyppäytin sen esteen yli. Onneksi koe loppui, sillä olin aivan poikki.

Harjoiteltavaa:
Hyppyrutiini kuntoon (remmiinlaittamisineen) yhdistettynä siihen, että T seisoo kun palaan sen viereen. Lisäksi pitää harjoitella siirtelemällä hyppyä eri paikkoihin kentällä ja eri kentillä ja voisin kasata häiriöjuttuja hypyn lähelle. Hyppyä on harjoiteltu aikaisemmin aivan liian vähän, koska se on ollut niin varma ja myöhemmin on harjoiteltu liian vähän siksi, että T on kuumunut, ja en ole tiennyt miten olisin voinut harjoitella.

Kokonaisvaikutus (kerroin 1): 7

Koetilanne ei ole meille kovin mukava, mutta en halua antaa periksi, vaan pitää harjoitella enemmän ja ennen kaikkea hakeutua opetukseen.Eniten minua harmittaa Taikan epävarmuus, sillä haluaisin, että minulla olisi kehässä kaverina intoa pursuava itsevarma Taika (luoksetulossa, seuraamisessa, paikallaanolossa ja maahanmenossa oli tänään oikeansuuntaista fiilistä).

Lopuksi:

T ressukka ei saanut loppupalkkaa heti kehän jälkeen, sillä jäin juttelemaan kaverin kanssa. Hyi minä!

T kuumahteli kun näki toisten koirien tekemistä (erityisesti hyppyä) oman suorituksemme jälkeen. Aivan lopuksi, kun T alkoi kuumumaan, nykäisin sitä ihan vahingossa remmistä, kun käänsin selkää ja jatkoin matkaa. "Nykäisyn" seurauksena T lakosi maahan, hiljeni, katsoi minua ja sai namia :) Onnekas sattuma.

Minua säälittää vähän Taika, koska olen itse tällainen koirankoulutuskämmäri ;) Pitää nyt alkaa "vaatimaan" enemmän (mitä se sitten tarkoittaakaan, varmaan ainakin sitä, että hössötän ja "teen" itse vähemmän ja olen suoraviivaisempi käskyttämisessäni, siis tiedän itse mitä haluan Taikan tekevän, ja tiedän, että se osaa asian, koska sitä on harjoiteltu) + harjoitella koekestävyyttä + tietysti hioa puutteet liiketekniikassa kuntoon (koekestävyys ja meidän molempien itsevarmuus on kuitenkin tärkeämpää). Ehkä T kuitenkin kestää tän mun räpellyksen ja voin itse lohduttautua sillä, että sen lajinomaiset tarpeet on aika hyvin tyydytetty ja oletan, että se on onnellinen otus.

maanantaina, kesäkuuta 04, 2007

Kokeeseen

Koe ylihuomenna.

Olemme treenanneet kokeenomaisesti. Edellisen koekoettelemuksen jälkeen T on ollut motivoitunut tekemään.Yhtenä iltana otin kaikki liikkeet (hyppyä lukuunottamatta) ilman palkkaa. T "kokeili" kuumumista, mutta lopeti sen onneksi. Pääsin sitten palkkaamaan superherkkupalkalla täsmällisestä seuraamisesta.

Olemme treenanneet seuraamista, luoksetuloa, perusasennossa odottelua, paikallaanoloa (tosin ilman häiriökoiria) ja erityisesti maahanmenoa seuraamisesta. Olen vahvistanut maahanmenoa todella paljon, sillä tuntuu höpöltä heittää 20 pistettä pois, sillä T on osannut tämän liikkeen tosi hyvin. Nyt vaikuttaa siltä, että maahanmeno on hanskassa.

Sääennuste vaikuttaa tällä kertaa hyvältä:


Tulisipa jo ylihuominen!

Koe :)

Kaikki meni aivan kamalasti. Satoi vettä ja T ei oikein tykännyt siitä.

Luoksepäästävyydessä T väisti tuomaria. Pisteitä 9. Ennen kehää luettiin mikrosiru ja T ei pitänyt reipasotteisesta lukijasta. Pitää seuraavan kerran tarjoutua lukemaan siru itse.

Paikallaanolossa T hiippaili mun luo. Lisäksi se alkoi haukkumaan ja hyppäsi pois perusasennosta"valmis"-jutun jälkeen (se oli istunut siinä kiltisti tuomarin alkusanojen jälkeen, mutta ei jaksanut enää pidempään). T arasteli viereistä koiraa ja nousi kun vieruskaveri ravisteli itseään (T ei ole ikinä ennen noussut, vaan paikallaanolo on ollut varma). Pisteitä 0.

Seuraamisissa T ei tehnyt yhtään perusasentoa (ei edes aluksi), sillä märkä maa esti istumisen. Remmissaseuraamisessa T myös haisteli maata, mutta vapaana meni ihan kivasti, perusasentoja lukuunottamatta. Pisteitä molemmista 5-5,5. Annoin muutamia lisäkäskyjä, kun yritin saada Taikan perusasentoon.

Maahanmenossa T ei totellut ekaa käskyä ja meni sitten maahan melko vinoon. Pisteitä ~5.

Luoksetulossa T kuumahti. Sain sen istumaan mutta se tuli perääni (ja tämäkin on juttu, jota T ei ole aikaisemmin tehnyt). Tuomarin luvalla "jankkasin" kuumahtaneelle Taikalle käskyä niin pitkään, että se totteli, jätin sen uudestaan perusasentoon ja lopetin liikkeen.

Seisomisessa T pysähtyi taas toisella käskyllä ja liikkui ennen käskyn antamista yli kaksi ommaa mittaansa. Pisteitä 0.

Hypyssä paikkailin taas kuumumista. Pisteitä 0.

Kokonaisvaikutus 5.

Yhteispisteet: 57.

Toivottavasti tokoura jatkuu nousujohteisemmin :)

Koe meni siis ihan vaatimiseksi, mutta luulen, että sekä T että minä opimme jotain.

Opin ainakin sen, että sateella ei mennä enää kokeeseen.

perjantaina, toukokuuta 25, 2007

Status - back to basics

1,5 kuukauden päivitystauko. Hyvin alkaa tämä bloginpito...

Meillä on lauantaina eka alo-koe :) Liikkeet osataan, mutta kisakestävyyttä ei olla ehditty treenata tarpeeksi. Pitää pysyä itse rauhallisena.

Tässä välissä koko tokosetti on ollut aivan kamalaa. Sitten keksin, missä mättää: katsekontakti. Esim seuraamisessa katse on ollut missä sattuu, kun olen olettanut, että katsekontakti on meillä luonnostaan hyvä, kun ollaan sitä niin paljon pentuna treenattu. Nyt olen ottanut ajatuksella katsekontaktitreeniä. Häiriöitä pitää vielä lisätä lisää, mutta nyt ennen koetta en ole tehnyt sitä vaan toivon, että T pysyy kokeessakin siinä vierellä, vaikka siellä tapahtuu kaikenlaista.

Lisäksi huomasin, että kun sanon "seuraa" T ei tiennyt mitää pitää tehdä, vaan jäi vinoon kulmaan minua vasten aika ihmeissään. Tosi suurilla avuilla aloittaen treenasimme sitten männäviikolla perusasentoon tulon kuntoon. T vaikuttaa helpottuneelta. T ei enää hyppää mua vasten rajusti!

Yksi pieni koulutusvirhekin on tullut. T on alkanut istumaan kun palaan sen viereen jos se on seisomisessa. En taida edes korjata tätä nyt, sillä esim. avossa on vain yksi seisominen ja alossa kaksi. Kaikki alkoi siitä, kun meillä oli tokoryhmässä epäviralliset kisat. T kuumui hypystä ja karkasi aina hyppäämään. Jatkoin vaan käskyjen antamista ja eräällä kerralla T ei enää karannut ennen kuin ehdin sen viereen, vaan tarjosi perusasentoon istumista. Pakkohan se oli palkata siitä! T oppi jutun kerrasta, mutta onneksi se oppi myös sen, että ei enää karkaa hyppyyn, vaan malttaa odottaa. T tosin haukahtaa kun lähtee, mutta tuokaan ei haittaa minua (+ en tiedä mitä haukulle voisi tässä kohdassa tehdä).

Harjoituskoe tosin meni kaikin puolin penkinalle. Uskallan siis mennä viralliseen kokeeseenkin, sillä tokokoeviattomuus on nyt lopullisesti pilattu. Treenataan sitten lisää jos nyt ei onnistu, sillä traumoja tuskin saamme.

Tulispa pian ylihuominen. En jaksais oottaa.

Ai nii. T on ollut söpösti ja ihana. Se kävi toissapäivänä hierojalla. Nenäpunkkeja on häädetty varmuuden vuoksi (stronghold 3 kertaa), mutta en ole huomannut mitään eroa.

keskiviikkona, huhtikuuta 04, 2007

Tiistaitokot

La, su ja ma ei treenattu tokoa, vaan Taika söpösteli ja pääsi sunnuntaina lenkille Topin kanssa.

Tiistaina lenkillä otimme seuraamista. Tarkoituksena oli ottaa ihan perusseuraamista ja jos se sujuu, harjoitella myös juoksua. Ihan aluksi otimme lyhyen paikallaanolon, josta aloitettiin seuraaminen ilman vapautusta/palkkaa. Seuraamissuunnitelmat muuttuivat, sillä käännökset olivat haahuilua ja T myös lähti minusta kauemmas liikkellelähdöissä. Palkkasin tiiviistä käännöksistä namilla. Teimme noin 7 erilaista käännöstä. Vaikka palkkaisin myös liikkeestä suoraan, perusasennotkin onnistuivat. Lopuksi T sai narupallon.

Pallon kanssa kokeilimme ihan uutta juttua, nimittäin maahanmenoa minusta kaukana (ei kaukokäskytyyliin, vaan ennemminkin luoksetulon pysäytystä hakien). Jätin T:n seisomaan minusta n 7 metrin päähän ja siitä käsky maahan. Taaski T meni hieman "hitaasti", sillä se aloitti maahanmenon vasta käskysanan toisen tavun loppupuolella. Eka kerralla T oli myös hieman ihmeissään uudesta jutusta ja haistoi maata ennen maahanmenoa. Teimme 3 toistoa ja nakkaisin pallon T:n taakse maahanmenon jälkeen. Kiva harjoitus!

Lenkin loppupuolella otin vielä vähän seuraamista. Tällä kertaa olin itse paljon paremmin, sillä lenkin aikana olin keksinyt, että löy. Aloitin seuraamisen ahdistamatta Taikaa ja ajattelin liikkeellelähtöä hieman ulospäin. Taika oli aivan super! Käännökset ja seuraaminen oli tosi tiivistä! T kosketti perusasennossa kyljellään jalkaani. Kosketus on hyvä juttu, sillä tassut ovat silti kämmenenleveyden päässä jaloistani. Teimme harjoituksen pyörätiellä ja ohi meni koko ajan muita liikkujia. Kontakti vaan parani häiriöistä. Tämä fiilis pitää siirtää myös kentälle! Mun pitää muistaa itse olla seuraamatta ja ahdistamatta Taikaa!

Illalla kotona harjoiteltiin noutoa. Heitin kevyen ohjatunnoudon kapulan metrin päähän ja T sai noutaa. Noutohomma menee muuten hyvin, mutta perusasento on ihan väärässä paikassa. T tulee vinosti mun eteen. Jos autan omalla liikkeelläni, perusasento on suora. Pitää miettiä miten harjoittelisimme tätä! Kokeilin kerran olla auttamatta Taikaa ja se puotti kapulan, nosti sen uudestaan ja palasi takaisin siihen sen mielestä oikeaan perusasentoon. Ton "virheen" jälkeen hain painavamman kapulan ja otimme muutaman pitämisjutun perusasennossa. Ne onnistuivat hyvin! T myös seurasi kapulan kanssa hyvin.

sunnuntaina, huhtikuuta 01, 2007

Treenit hallilla

Perjantaitreeneissä teemana oli seuraaminen liikkeenohjaajan kanssa. Ihan aluksi otettiin 2 min paikallaanolo, joka meni loistavasti. T malttoi odottaa rivissä ja oli maassa valppaana ja hyvin, vaikka viereinen koira olikin levoton.

Maahanmenon jälkeen menimme käymään ulkona ja kun palasimme sisään, yksi koira tuli ärisemään Taikalle. Minä järkytyin ja Taikakin varmaan vähän. Kävimme treenien jälkeen yhdessä kävelyllä ja koirille ei näyttänyt jääneen kaunoja.

Meidän seuraamisvuoro oli siis ton ärinäepidosin jälkeen. Päivi oli liikkeenohjaajana ja teimme kaikki käännökset ja pysähdyksiä käynnissä. T seurasi rauhallisesti ja irtosi minusta tosi paljon käännöksissä. Pysähtymiset olivat kuitenkin superhyviä! Olin itse aivan hukassa ja käännökset, varsinkin täyskäännös, oli malliltaan mitä sattuu.

Olen kyllä tyytyväinen seuraamiseen, sillä häiriöitä oli paljon. Yhdessä välissä olimme mm. noin metrin päässä toisesta koirasta. Vielä noin kuukausi sitten perusasennot pysähdyksessä eivät onnistuneet niin hyvin kuin ne nyt onnistuivat (100 %), joten treenaaminen on tuottanut tulosta! Tälläkin seuraamisella kehtaisi mennä alokasluokkaan, mutta haluan harjoitella seuraamisesta vielä tiiviimpää.

Lopputreeneistä harjoittelin vielä seuraamisesta maahanmenoa. Minusta maahanmeno vaikutti vähän hitaalta, mutta se johtunee siitä, että T aloittaa maahanmenoliikkeen vasta käskyn toisella tavulla maa-HAN. Maahanmenoliike on kyllä ihan ok nopea. Tein noin 6 onnistunutta toistoa kaikista namipalkaten. Kuljeskelin T:n kanssa pienellä alalla. T siis seurasi aina 2-4 m ennen maahanmenovihjettä.

perjantaina, maaliskuuta 30, 2007

Kevätpörriäisen luoksepäästävyys

Olimme lenkillä Värtön- ja Erkkolanrannassa. Taika oli aivan kevätpörriäistuulella ja haisteli lumen alta paljastuneita hyviä hajuja. T keräsi pörräysenergiaa myös siitä, että rannassa oli sorsia, joita se olisi halunnut mennä ajamaan. Näimme Erkkolanranassa tuttuun tapaan pupun ja loppulenkistä kohtasimme oravan.

Sattumalta vastaan tuli työkaveri ja harjoittelimme luoksepäästävyyttä. Eka yrityksella T nousi vastaan, mutta kaksi muuta se pysyi istumassa. Työkaveri kosketti kintaalla kuonoon ihan lyhyesti ja palkkasin heti namilla. Otin vielä perusasentotreeniä ilman ihmistä ja kun sanoin "istu" T alkoi katselemaan ympärilleen mistä ihminen lähestyy. Hyvä juttu, sillä T:llä on selvästi oikeansuuntainen mielikuva harjoituksesta :) Teimme vielä loppulenkistä samassa paikassa "palauttavan harjoituksen" jossa palkkasin kontaktin pitämisestä perusasennossa.

keskiviikkona, maaliskuuta 28, 2007

Toinen koeilmoittautuminen

Ilmoittauduin OSN:n tokoon 6.6. Koe lienee meille toinen kerta ALO-luokassa, sillä huhtikuun koe taitaa olla meille liian aikaisin. Kiva juttu!

Harjoittelimme illalla luoksepäästävyyttä. Otin T:n perusasentoon, H lähestyi, annoin Taikalle käskyn "istu" ja H tuli koskemaan Taikaan. Palkkasin namilla kun H poistui. Teimme parissa erässä noin kuusi toistoa ja kaikki onnistuivat tosi hyvin. Pitää harjoitella vielä muiden tuttujen ja tietysti myös vieraiden kanssa. Luulen, että Taikalle muodostuu aika vähällä opettamisella mielikuva tästäkin liikkeestä.

Harjoittelimme myös seuraamisesta seisomaan jäämistä makupalojen avulla. Vein namit Taikan kanssa maahan ja pyysin sitä kulkemaan mukanani poispäin niistä. Käsky "top" ja vapautus nameille. Emme ole ennen (muistaakseni) tehneet tällaisa harjoitusta. Teimme noin kolme-neljä toistoa. Lopuksi seurautin vielä nameja kohti, ja T tarjosi pysähdystä, maahanmenoa, istumista jne ja ei oikein malttanut pitää kontaktia ja seurata.

Nameina oli muuten pähkinöitä :=) Kiva kun T on niin ahne!

Voisin vielä ottaa yhden harjoituksen jossa namit ovat takana ja koittaa sitten ilman nameja. Ennen sitä pitää harjoitella myös tavallista seuraamista, jotta tuo jätättäminen ei vahvistuisi.

tiistaina, maaliskuuta 27, 2007

Pikkutreeniä

Treenasin lenkin loppupuolella seuraamista. Paikkana oli Tietomaan edusta ja alusta kuivaa ja märkää asfalttia. Harjoitus meni tutun kaavan mukaan. T maahan -> siitä perusasento ja seuraamispätkä, joka sisälsi kaikki käännökset. Sitten T maahan, kävin mutkan muualla, ja samanlainen seuraamispätkä, jonka jälkeen namipalkka perusasennosta.

Hyvää:
+ perusasennot onnistuivat 100 % ja olivat tosi hyviä
+ T oli rauhallinen ja motivoitunut, vaikka ei ollutkaan erityisen "innoissaan"
+ käännökset tiiviitä
+ T lähti tiiviisti mukaan perusasennosta, enkä omalla liikkumisellani ahdistanut sitä
+ muistin tuntea jalkapohjat ja antaa informaation tulla
+ T ei enää kerjää tekemistä, sillä en ole huomioinut sitä kun se seuraa ilman vihjettä tai komentaa minua seurauttamaan
+ T ei välittänyt märästä asfaltista

Huomioita:
* olisin voinut olla vieläkin rauhallisempi, antaa katseen olla pehmeämpi ja luottaa enemmän Taikaan
* huomasin parikertaa, että T:n katse kävi jossain sivulla
* T tökkäsi minua kerran kuonolla käteen ekan pätkän lopulla
* vino maahanmeno perusasennosta (mun pitää muistaa itse siirtyä oikeaan paikkaan)

Jatkossa harjoiteltava:
+ pidempiä suoria
+ juokseminen mukaan
+ häiriötä, toisia koiria
+ ehkä hieman enemmän hinkua ja intoa suoritukseen, yllättäviä palkkoja

Intiön pyörätiellä otimme vielä perusasennon, siitä pari askelta seuraamista ja sitten perusasennosta istumaanjäämisen. Onnistui tosi hyvin ja T siis osaa sanan "jää" hyvin. Häiriönä oli muita kävelijöitä, mutta eivät ne häirinneet Taikaa. Lähdin muuten molemmissa variaatioissa liikkeelle oikealla jalalla.

ALOitus

Ilmoitin Taitsun tokokokeeseen 26.5. Aikaa siihen on kaksi kuukautta.

Toinen koe-ilmoittautuminen on kirjekuoressa työpöydälläni. Koe olisi 29.4., siis kuukauden päästä. Harkitsen vielä osallistumista.

Tässä status:

Luoksepäästävyys: Päätin nyt, että Taika "kestää" sen, että vieras tulee sen luokse kun se on perusasennossa. Otan siis Taikan perusasentoon ja ennen tuomarin lähestymistä sanon vielä "istu". Tätä pitää harjoitella.
Paikallaan makaaminen: Treeneissä paikallaanolo on mennyt hyvin ja Taika malttaa hyvin sen ajan kun odotellaan, että kaikki asettuvat riviin. Pitää kuitenkin käydä harjoittelemassa paikallaoloa myös koepaikalla. Minustakaan 2 minuuttia ei enää tunnu pitkältä ajalta.
Seuraaminen kytkettynä: Ohjaaja häiriintyy taluttimesta
Seuraaminen taluttimetta: Seuraaminen on ollut hyvää ja siksi uskaltauduin ilmoittautua nyt kokeeseen. Juoksemista pitää vielä harjoitella. Emme ole harjoitelleet sitä viimeaikoina ja minulla on aavistus, että Taika saattaa luulla, että sama seuraamisliike ei jatku samanlaisena juoksun jälkeen. Minun pitää muistaa antaa itselleni aikaa ja antaa havaintokentän olla auki!
Maahanmeno: Kokeilin tätä treeneissä pe ja T tarjosi vain seisomista. Tämä pitää treenata kuntoon.
Luoksetulo: Tämä on uudelleenkoulutuksessa, sillä T:n hyppiminen minua vasten yltyi mahdottomaksi. Toivottavasti ehdimme treenata homman kuntoon kokeisiin mennessä. Muuten mennään riskillä. Taika kyllä jää istumaan jne, mutta saatta hyökätä mun päälle kun pitäisi tulla perusasentoon. Nyt ollaan siinä vaiheessa, että "tökkimätön" luoksetulo onnistuu ihan läheltä vinossa kulmassa. Pitäisi päästä pisteeseen, jossa Taika tulee hyvin suoraan edestä ja sitten vielä pidentää matkaa kymmeneen metriin...
Seisominen:
Treenattava varmaksi
Estehyppy: OK
Kokonaisvaikutus: Pitää muistaa ottaa enemmän palkattomia pitkiä pätkiä. Nyt on otettu esim. seuraamiset peräkkäin, mutta niihin voisi nyt yhdistää nuo jättävät liikkeet (kunhan ne vaan yksistään onnistuvat).

Aika paljon treenattavaa vielä, mutta haluan silti aloittaa kokeissa käymisen nyt. Isoin kysymysmerkki on tuo luoksetulo, sillä uuden luoksetulotavan opettelu on vielä niin kesken. Palkatonta kokeenomaista treeniä pitää myös ottaa enemmän. Vaikka koeliikkeet eivät ole ihan täydellisellä mallilla, niin olemme silti mielestäni koevalmiita, enkä aseta Taikaa liian kovaan paikkaan. Jos homma ei toimi, niin treenataan sitten lisää.