Koepäivä koitti ja ilma oli nätti

Valmistautuminen koepaikalla meni hyvin. Kävelimme koepaikan ympäristössä ja T pysyi oikein rauhallisena. Teimme harjoituksen, jossa otin T:n perusasentoon ja seisoskelimme pitkään (ehkä vajaan minuutin, mutta se tuntui ikuisuudelta) ja sitten "korjasin perusasennon" ja seisoin taas pitkään, otin muutaman askeleen seuraamista ja palasin autolle antamaan Taikalle superpalkan. Kävimme muuten eilen tekemässä samanlaisen harjoituksen + sen perään paikallaanolon koepaikalla ja homma meni oikein hyvin.

Koe meni kokonaisuudessaan hyvin ja T teki liikkeet niin hyvin kuin osasi. Minä olisin voinut kalastella muutamia pisteitä enemmän omalla toiminnallani. Tuomarilinja oli tiukka, mutta se on vaan hyvä juttu. Sain taas intoa treenailla enemmän. Nyt pidetään kuitenkin muutaman viikon tauko tokojutuista ja aloitetaan sitten uudella sykkeellä. Olisi kyllä mahtavaa saada aloykkönen tän vuoden puolella, mutta ehkä pitää kuitenkin ottaa itämaisempi asenne siinä, että matka on päämäärää tärkeämpi.


Luoksepäästävyys (kerroin 1): 8

T alkoi haukkumaan siinä kun tuomari selitti alkujuttuja. Haukkumisella se komensi minua järjestämään tekemistä. Vihdoin tajusin jättää Taikan maahan "paikallaanoloon" ja T pysyi rauhassa ja ei enää kuumunut. Pitää muistaa jatkossa jättää Taika heti aluksi maahan ja myös harjoitella tätä maassaoloa (normaalitilanteessa toimii, mutta pitää etsiä kiihdyttäviä paikkoja). Onneksi muut koirat eivät häiriintyneet haukkumisesta ja T haukkui vain minulle, ei muille koirille.

Ennen kuin tuomari tuli, otin Taikan seisomaan. T väisteli hieman, mutta kun "tulin itse tilanteeseen mukaan sen tueksi" se antoi toki katsoa hampaat jne. kiltisti.

Jos olisi mahdollisuus (häiriöihmisiä), voisimme treenata tämänkin asian kuntoon. Ehkäpä kuitenkin opetan tän jutun ihan vaan totuttamalla Taikan siihen, että rauhoittumisen ja paikallaanolon välissä joku ihminen tulee koskettelemaan ja en haekaan kympin suoritusta, sillä Taikan luoksepäästävyys arkitilanteissa on ihan riittävän hyvä (T ei ole yhtään agressiivinen tai aristele tilannetta, mutta se ei vaan ole kiinnostunut vieraista ihmisistä, ellei heillä ole ruokaa + antaa tarvittaessa ihmisen tehdä itselleen mitä vaan).

Harjoiteltavaa:
+ voisin jatkossa pitää Taikan maassa tuomarin juttujen ajan ja olla itse vähän siinä etuviistossa (vaikka henkisesti). Pitää siis jatkaa rauhoittumisen harjoittelua. Toinen mahdollisuus olisi tietysti jatkaa tuota perusasennossapysymisharjoittelua, mutta se ei taida tuottaa tuloksia, kun en saa järjestettyä riittäviä häiriöitä (T nimittäin pysyy perusasennossa kaikkialla muualla, paitsi koulutuskentällä, jossa kuumahtamisraja on todella matala. "Koulutuskenttä" on Taikan mielestä luultavasti paikka jossa on "opettaja", avoin tila, ruutumerkkejä, hyppy jne sälää sekä mahdollisesti toisia koiria ainakin siellä kentän laidalla + minulla on tietysti "koulutuskenttäasenne").


Paikallaan makaaminen (kerroin 3): 8

T meni hyvin ja suoraan maahan ja pysyi hyvin maassa. Se taisi vilkaista kerran molempia vieruskavereitaan ja muutaman kerran jotain ympäristön tapahtumaa. Vieruskaveri haisteli pikkuisen maata ja Taika vastasi kohteliaasti takaisin nuuskimalla samalla tavalla. Noin puolessavälissä T pisti pään maahan ja ei ollut enää kovinkaan tarkkaavainen minun suuntaani (mutta katsoi silti kiinteästi minuun päin).

Kun tulin Taikan luokse Taikalla oli edelleen pää maassa. T ei noussut yhdellä käskyllä perusasentoon. Tässä vaiheessa pitää käyttää klassista selitystä "Taika ei kuullut käskyä". Normaalitilanteessa T nousisi perusasentoon vaikka se ei olisikaan kuulolla. Nyt vieruskavereiden käskyt peittivät minun pienellä äänellä antamani käskyn. Pitää siis seuraavalla kerralla nostaa volyymia + ottaa Taika vaivihkaa tuomarin huomaamatta kuulolle, jotta en taas heittäisi turhaan pisteitä pois.

Harjoiteltavaa:
+ rauhoittumista maassa kuumentavissa tilanteissa
+ pitää muistaa ottaa koira kuulolle ennen perusasentokäskyä ja käyttää tarvittaessa tehosteena isompaa ääntä (tai tietysti pitäisi treenata niin, että T pitää koko ajan kontaktia, mutta tämä paikallaanolon taso riittää minulle nyt)

Seuraaminen kytkettynä (kerroin 2): 8,5

Seuraaminen oli ihan mukavaa. Katsekontakti hävisi monta kertaa ja T oli suurimman osan ajasta liian takana (epävarmuutta), mutta olettaisin, että se oli silti koko ajan kohdallani. Perusasennossa näin T:n joka kerta. Varsinkin juoksussa T jäi aika taakse. Perusasennot olivat nopeita ilman mitään ylimääräisiä apuja ja melko suoria (perusasento suoraan juoksusta oli vinohko, mutta tätä ei ollakaan harjoiteltu ennen).

Tuomari kommentoi, että aluksi koira ei ollut kovin hyvin mukana, mutta seuraaminen parani loppua kohti.

Seuraaminen taluttimetta (kerroin 2): 8

Tämä tuntui edellistä paremmalta kun remmi ei ollut kädessä häiritsemässä ja lisäksi Taika tuntui olevan paremmin mukanani. En muista tuomarin sanallisia kommentteja.

Harjoiteltavaa seuraamiseen:
+ katsekontakti!!! Seuraamisliikettä voisi rakennella alusta asti uudelleen niin, että T pitää jokaisella askeleella katsekontaktin (olemme mielestäni menossa hyvään suuntaan tämän asian kanssa). Nyt katsekontakti pysyy noin 85 % ajasta ja tavoitteena on 99 % (olisi mielenkiintoista tarkistaa videolta todellinen katsekontakiprosentti).

Hyvää:
+ seuraamisen tarkkuus riittää minulle ALO- ja AVO-luokkia varten (ja ylempiin luokkiin minulla ei ole ainakaan nyt motivaatiota)
+ turnauskestävyyttä näyttää olevan. Seuraamiskaavio oli aika pitkä L, jossa oli noin viisi pysähdystä ja kaikki käännökset kerran. Juoksuun lähdettiin suoraan perusasennosta ja juoksu päättyi perusasentoon.
+ en kävellyt Taikan päälle ja tein mielestäni tarkat tiet käännöksissä. En "seurannut Taikaa" ja olin paljon rennompi kuin yleensä (välillä pystyin jopa näkemään mitä ympärillä tapahtui ja minulla oli hyvä olo)


Maahanmeno seuraamisen yhteydessä (kerroin 2): 8

Ennen liikettä T kuumeni. Syy kuumumiseen on luultavasti minussa, sillä kehuin sitä onnistuneesta seuraamisesta hössöttäen. Pitäisi vaan itse malttaa pysyä koko ajan rauhallisempana kuin koira. Nyt "säälin" Taikaa koska se ei saanut hienosta tekemisestään palkkaa ja päätin innostaa sitä kannustamalla. Kuumuminen onneksi laantui kun käskin Taikan maahan ja lähdimme siitä suorituspaikalle.

Alkuseuraamisessa T jätätti tosi paljon (mutta ei taaskaan jäänyt minusta jälkeen). Syynä on varmaankin tuo kuumumisepisodi, tai sitten T epäöi siitä, kun namipalkkaa ei tullutkaan hyvin sujuneen seuraamisen jälkeen.

T meni mielestäni oikein hyvin maahan ja näin etutassun lakoavan maahan kun kävelin eteenpäin (tosin T tipahtaa vasta viimeisen tavun jälkeen, joten ehkä voisin muuttaa käskyksi "han", jotta liike näyttäisi tyylikkäämmältä ;) ).

Tuomarin kommentoi, että koira liikkuu hieman eteenpäin käskyn jälkeen, joten ehkä maahanmeno ei todellisuudessa olekaan niin hyvä kuin oletan. Tämä taso riittää kuitenkin minulle. Lisäksi muistelen, että tuomari mainitsi jotain siitä, että hidastan käskyä antaessani, mutta ehkä muistan väärin, ja tämä kommentti kuuluu vasta seisomiseen.

Luoksetulo (kerroin 3): 8,5

T kuumui taas, mutta sain sen pikkujankkaamisen jälkeen perusasentoon ja se keskittyi tekemiseen.

Luoksetulo oli aivan super! T oli aivan "kympin tyttö". T juoksi luokseni lujaa laukalla, ei törmännyt minuun kuin ehkä aivan nollanmittaisesti, jos sitäkään, ja perusasento oli suora. JES.
Pistemenetys johtuu siitä, että annoin Taikalle pari lisäapua. Vasen käteni oli hieman takanani ja perusasentokohdassa autoin Taikaa vartalolla hieman (mielestäni tosi vähän ja osin refleksinomaisesti, mutta saattoi se apu todellisuudessa näyttää isommalta kuin miltä se minusta tuntui). Luulen, että T olisi tehnyt liikkeen ihan yhtä hyvin ilman noita pikkuapujakin.

Luoksetulo on ollut meille tosi murheenkryyniliike ja nyt olemme palanneet entisaikojen "huipputasolle" (ongelmana oli se, että T kuumu ja hyökkää kimppuuni, pysäyttää laukkavauhdin hyppäämällä etutassuilla minua vasten, törmää vasenpaan käteeni, tökkii vasenta kättäni, hiljentää epävarmuuksissaan vauhtia, tulee vinoon perusasentoon tosi kauas jne).

Nyt jatkamme luoksetulon ylläpitämistä siten, että pidän huolta, että mielikuva halutusta perusasentotekniikasta ja -paikasta on Taikalla koko ajan selvänä mielessä. En jankkaa luoksetuloja ja pidän huolta siitä, että silloin kun otamme luoksetulon, Taika on valmiiksi tosi motivoitunut.


Seisominen seuraamisen yhteydessä (kerroin 2): 0

T taisi taas kuumahtaa aavistuksen ennen liikettä, mutta ei muistaakseni räkyttänyt. Perusasentoon tulo oli "empivä" ja T hidasteli. Pitää siis ehdottomasti saada Taikalle (ja myös minulle) lisää itsevarmuutta palkattomaan treeniin!

Seuraaminen oli huonohkoa ja en nähnyt Taikaa. T ei pysähtynyt eka käskyllä, annoin toisen käskyn käsiavun kanssa ja T pysähtyi tomerasti. Tulin takaisin ja T istui perusasentoon ennen aikojaan, vaikka ehdin olla hetkisen sen vieressä (T istui samaan aikaan kun liikkeenohjaajaja sanoin "käsky". Mielestäni T ei "totellut" liikkeenohjaajaa, mutta mistäpä sen tietää.

Pisteitä tuli nolla ja tuomarin perusteena oli se, että lisäkäskyn aikana pysäytin oman liikkeeni ja lisäksi virheenä oli ennen aikojaan perusasentoon tulo. En muista, että tuomari olisi maininnut mitään liian pitkästä etenemisestä ekan käskyn jälkeen, mutta minulla on tunne, että tällä kertaa annoin lisäkäskyn kyllä riittävän ajoissa.

Harjoiteltavaa:
+ Nyt kesän aikana on hyvää aikaa harjoitella pysähtyminen kuntoon!
Suunnitelma:
1. Ennen ruokaa voisimme harjoitella sitä, että T ei istu automaattisesti kun tulen sen viereeen (asia, jonka T oppi kerrasta tosi varmaksi). Variaatiota treeneihin saamme avo-luokan taaksemenemisestä.
2. Pysähtymien eka käskystä. Aloitetaan olkkarista ja teen Taikalle tosi selväksi, mitä "top" tarkoittaa. (tieteellisempi tapa olisi sheipata T tarjoilemaan pysähdystä tosi paljon ja pistää juttu sitten ärsykekontrolliin, mutta tiedän kokemuksesta, että ärsykekontrollin rakentaminen on mulle liian vaikeaa, joten yritän nyt ensin näin kikkailemalla)


Estehyppy (kerroin 2): 0

Tässä mokailin itse pahasti. Ehkä väsyin. Nyt on kuitenkin opittu tämäkin juttu kantapään kautta ja toivottavasti T ei ole oppinut kovin paljon ei-toivottavia juttuja.

Olisi pitänyt kytkeä T remmiin, taluttaa se lähtöpaikalle, pistää T maahan, mennä sen viereen, ottaa Taika perusasentoon, nyökätä päällä liikkeenohjaajalle, antaa hyppykäsky, sanoa pysäytyskäsky samalla kun T pysähtyy, mennä Taikan viereen ja katsoa kun T istahtaa. Sitten olisin ottanut vastaan 5-8 pistettä ja tuomarin kommentit "koira haukahti kun se lähti hyppyyn ja istuu heti kun menet sen viereen".

Nyt en kytkenyt Taikaa koska se oli ollut koko kokeen ajan niin kiltisti. Menimme lähtöpaikalle ja hössötin. T hermostui, yritti kerran karata hypylle ja meni sitten tutkimaan osin kehänauhan ulkopuolella olleita hyppyesteen lautoja ja merkkejä. Tuomari varoitti "älä päästä koiraa kehän" ulkopuolelle. Sanoin "tänne" ja maan nuuskiminen jatkui. Sanoin uudestaan "tänne". Karjaisin aggressiivisesti "tänne" ja T tuli luokseni. Sanoin muutaman kerran "seuraa" ja T tuli perusasentoon. Sanoin "hyppy" ja T meni nuuskimaan lautoja. Menin Taikan luokse ja hyppäytin sen esteen yli. Onneksi koe loppui, sillä olin aivan poikki.

Harjoiteltavaa:
Hyppyrutiini kuntoon (remmiinlaittamisineen) yhdistettynä siihen, että T seisoo kun palaan sen viereen. Lisäksi pitää harjoitella siirtelemällä hyppyä eri paikkoihin kentällä ja eri kentillä ja voisin kasata häiriöjuttuja hypyn lähelle. Hyppyä on harjoiteltu aikaisemmin aivan liian vähän, koska se on ollut niin varma ja myöhemmin on harjoiteltu liian vähän siksi, että T on kuumunut, ja en ole tiennyt miten olisin voinut harjoitella.

Kokonaisvaikutus (kerroin 1): 7

Koetilanne ei ole meille kovin mukava, mutta en halua antaa periksi, vaan pitää harjoitella enemmän ja ennen kaikkea hakeutua opetukseen.Eniten minua harmittaa Taikan epävarmuus, sillä haluaisin, että minulla olisi kehässä kaverina intoa pursuava itsevarma Taika (luoksetulossa, seuraamisessa, paikallaanolossa ja maahanmenossa oli tänään oikeansuuntaista fiilistä).

Lopuksi:

T ressukka ei saanut loppupalkkaa heti kehän jälkeen, sillä jäin juttelemaan kaverin kanssa. Hyi minä!

T kuumahteli kun näki toisten koirien tekemistä (erityisesti hyppyä) oman suorituksemme jälkeen. Aivan lopuksi, kun T alkoi kuumumaan, nykäisin sitä ihan vahingossa remmistä, kun käänsin selkää ja jatkoin matkaa. "Nykäisyn" seurauksena T lakosi maahan, hiljeni, katsoi minua ja sai namia :) Onnekas sattuma.

Minua säälittää vähän Taika, koska olen itse tällainen koirankoulutuskämmäri ;) Pitää nyt alkaa "vaatimaan" enemmän (mitä se sitten tarkoittaakaan, varmaan ainakin sitä, että hössötän ja "teen" itse vähemmän ja olen suoraviivaisempi käskyttämisessäni, siis tiedän itse mitä haluan Taikan tekevän, ja tiedän, että se osaa asian, koska sitä on harjoiteltu) + harjoitella koekestävyyttä + tietysti hioa puutteet liiketekniikassa kuntoon (koekestävyys ja meidän molempien itsevarmuus on kuitenkin tärkeämpää). Ehkä T kuitenkin kestää tän mun räpellyksen ja voin itse lohduttautua sillä, että sen lajinomaiset tarpeet on aika hyvin tyydytetty ja oletan, että se on onnellinen otus.