lauantaina, heinäkuuta 21, 2007

Kesäretkellä



Mitenköhän nää kuvat liittyy tokoon? Eivät mitenkään, mutta aasinsillan voi keksiä siitä, että näitä kivan kesäisiä päiviä on mukava muistella sitten kun talvella rammomme rännässä ja tokoilemme tuiskussa.

perjantaina, heinäkuuta 20, 2007

Missä mun namit on... makupalojen kanssa kämmiminen

Missä mun namit on!!! Osui ja upposi. Olen armottoman hidas kaivelemaan Taikalle nameja housuntaskusta. Paremman tavan opettelu alkaa nyt! Pitää harkita isotaskuisen treeniliivin tai jonkun mekaanisen hilavitkuttimen hankkimista. (Lisäys: en olisi keksinyt hitauttani ihan vaan ton artikkelin lukemisella, vaan artikkelin alussa todennetaan se, minkä treenikaverini toiminnastani jo aikaisemmin havainnoi.)

Viime päivinä olen vahvistanut pikkujuttuja, perusasentoa, maahanmenoa ja seisomista ja erityisesti Taikan omaa intoa tarjota asioita. Treenit ovat olleet tosi mukavia meistä molemmista!

Nyt kun mun PMS/(PMDD) on taas hellittänyt, niin treenaaminenkin on taas sujuvampaa (vrt. edellinen kirjoitus). Tää on tosi ärrrsyttävä vaiva, joka vaikuttaa tokoiluunkin, mutta en viittisi vaan tämän takia syödä estrogeenia/keltarauhashormonia tai serotoniinin takaisinoton estäjiä. Pitänee miettiä jotain uskomushoitoja ensin. Vinkkejä saa pistää kommentteihin :)

maanantaina, heinäkuuta 16, 2007

Aina ei vaan huvita

 aina ei vaan huvita -  Taika tuumasiPrologi: Menimme Haukkukeitaalle. Pistin takataskuun Sheba-purkin. Tarkoituksena oli tehdä seuraaminen remmissä sekä vapaana, luoksetulo ja mahdollisesti vielä pätkä seuraamista ja Taika saisi sitten purkin superyllätysherkkuna hienosta toiminnasta. Asenteeni oli kunnossa ja jämäkkä. Treenit eivät kuitenkaan menneet suunnitelmien mukaan: T hidasteli seuraamisessa, perusasento oli niin takana, etten nähnyt Taikaa ja perusasentoja jäi puuttumaan. Teimme kuitenkin molemmat seuraamiset ja luoksetulon ja sitten tein vielä pätkän seuraamista ja T sai sitten purkin hetkellä, jolloin homma meni siedettävästi. Taikan motivaatiopula pisti minut mietteliääksi ja täytyy tunnustaa, että kotimatkalla tirautin pari kyyneltä.

Nyt otan antropomorfiseen ajatusmallin: "Aina ei vaan huvita ja se on ihan ok!"

Pääsääntöisesti tykkäämme molemmat tokosta ja T on treenatessa innoissaan. Yritän koko ajan parantaa treenimenetelmiäni ja hakea suorituksiin intoa, mutta jos jonain päivänä ei huvita, niin se on ihan ok ja sitten ei treenata väkisin vaan mennään kotiin!

Olen saanut ohjeeksi "pöläyttää Taikan tottelemaan". Varmasti toimiva neuvo, mutta minusta ei ole tuohon. Toinen tapa olisi treenata supertieteellisesti ja suunnitelmallisesti, samalla tavalla kuin vaikka pommikyyhkysiä koulutettiin II maailmansodan aikana, mutta en osaa siitäkään. Kolmas tapa olisi mennä itse psykiatrille asennemuutokseen, ettei herkän Taikan tarvitsisi kärsiä mun tunnetiloista, mutta en tunne tarvetta siihenkään. Aina ei vaan huvita :)

Epilogi: Kurjan alun jälkeen meillä oli siellä kentällä hauskaa. Harjoittelimme nopeita maahanmenoja, löysimme seuraamiseen oikeanlaista tsemppiä ja leikimme pysähtymislekkiä pallon kanssa.

lauantaina, heinäkuuta 07, 2007

Mene vaan

Tää ei nyt liity tokoon, mutta pistän tän tänne ylös, sillä muuten en muista tätä: käskysana edelläkulkemiselle on "mene vaan"!

Olimme tänään tallityttöilemässä ja hevosen taluttaminen Taikan kanssa muuttui huomattavasti helpommaksi aina kun muistin ton sanan ja sain Taikan kulkemaan edelläni esimerkiksi porteista. "Mene vaan" tarkoittaa, että T syöksähtää eteenpäin 2-3 metriä ja jatkaa matkaansa eteenpäin. Kätevä temppu, jota en muistanut ennen tätä päivää (ja päivän aikanakin sana unohtui monta kertaa ja testailin kaikenlaisia sanoja, mutta tuo "mene vaan" oli se Taikalle joskus muinoin opetettu käskysana, joka toimi älyttömän hyvin :) ).

perjantaina, heinäkuuta 06, 2007

Treenisuunnitelmia

Lisäsin koulutuspäiväkirjaan sivun treenisuunnitelmille. Olen aika iloinen siitä, että olen jaksanut kirjailla treenejä ylös noinkin aktiivisesti, sillä noista muistiinpanoista on ollut hyötyä. Kaikissa aikaisemmissa päiväkirjayritelmissäni on ollut noin kolme riviä tekstiä.

Seuraavaan kokeeseen on reilu kolme viikkoa aikaa ja suunnitelmat ovat selvillä siihen asti. Treenit ovat menneet viime aikoina kivasti ja T on ollut rauhallinen. Olemme treenailleet tosin vain pikkujuttuja, mutta uskoisin, että Taikalla on intoa ja osaamista suorittaa myös pidempiä pätkiä. Kaikkein suurimpana tavoitteena on nyt saada liiketekniikka viimeisteltyä ja varmaksi ja sitten myöhemmin keskityn kokeenomaisuuteen.

Kaikesta innokkuudestaan huolimatta T ei mielestäni oikein kestä pidempiä treenejä ja varsinkaan saman asian toistamista. T työskentelee kyllä keskittyneesti, mutta saman liikkeen toistoja on turha ottaa, sillä se ensimmäinen on aina paras. Yritän kasvattaa ja ylläpitää Taikan motivaatiota treenaamalla vähemmän kuin se haluaisi. Kyllästymispiste on saavuttettu monta kertaa, mutta onneksi ainakin tällä hetkellä näyttää siltä, että treenimäärä on sopiva (määrällisesti aika paljon, ajallisesti vähän ja taukoja silloin tällöin). T osaa kyllä näyttää jos tokoilu ei enää kiinnosta. Se lakkaa tottelemasta ja poistuu paikalta.


ps. Rakastan Googlea. Mitä elämä olikaan ennen scholaria, patentseja (suurin osa noista eläintenkoulutuslaitepatenteista on jotain sähköpantoja, mutta on siellä fiksumpiakin vehkeitä, tai no... fiksuja... en tiiä onko tässä sokerilientä hevosen suuhun ruiskuttavassa kuolaimessa tuotteistamispotentiaalia, tai miksipä ei, liemitankki selkään ja ratsaille...), booksia, mapseja, frooglea, calculaattoria, yksikkö-/valuuttamuunninta, sketchuppia, gmailia ja youtubea... ja on tää bloggerikin ihan kiva. En jakais kirjata tokotreenejäkään noin tarkasti ylös jos ei olisi olemassa spreadsheetsiä. Ai nii, translate on aivan paras.