maanantaina, heinäkuuta 16, 2007

Aina ei vaan huvita

 aina ei vaan huvita -  Taika tuumasiPrologi: Menimme Haukkukeitaalle. Pistin takataskuun Sheba-purkin. Tarkoituksena oli tehdä seuraaminen remmissä sekä vapaana, luoksetulo ja mahdollisesti vielä pätkä seuraamista ja Taika saisi sitten purkin superyllätysherkkuna hienosta toiminnasta. Asenteeni oli kunnossa ja jämäkkä. Treenit eivät kuitenkaan menneet suunnitelmien mukaan: T hidasteli seuraamisessa, perusasento oli niin takana, etten nähnyt Taikaa ja perusasentoja jäi puuttumaan. Teimme kuitenkin molemmat seuraamiset ja luoksetulon ja sitten tein vielä pätkän seuraamista ja T sai sitten purkin hetkellä, jolloin homma meni siedettävästi. Taikan motivaatiopula pisti minut mietteliääksi ja täytyy tunnustaa, että kotimatkalla tirautin pari kyyneltä.

Nyt otan antropomorfiseen ajatusmallin: "Aina ei vaan huvita ja se on ihan ok!"

Pääsääntöisesti tykkäämme molemmat tokosta ja T on treenatessa innoissaan. Yritän koko ajan parantaa treenimenetelmiäni ja hakea suorituksiin intoa, mutta jos jonain päivänä ei huvita, niin se on ihan ok ja sitten ei treenata väkisin vaan mennään kotiin!

Olen saanut ohjeeksi "pöläyttää Taikan tottelemaan". Varmasti toimiva neuvo, mutta minusta ei ole tuohon. Toinen tapa olisi treenata supertieteellisesti ja suunnitelmallisesti, samalla tavalla kuin vaikka pommikyyhkysiä koulutettiin II maailmansodan aikana, mutta en osaa siitäkään. Kolmas tapa olisi mennä itse psykiatrille asennemuutokseen, ettei herkän Taikan tarvitsisi kärsiä mun tunnetiloista, mutta en tunne tarvetta siihenkään. Aina ei vaan huvita :)

Epilogi: Kurjan alun jälkeen meillä oli siellä kentällä hauskaa. Harjoittelimme nopeita maahanmenoja, löysimme seuraamiseen oikeanlaista tsemppiä ja leikimme pysähtymislekkiä pallon kanssa.

lauantaina, heinäkuuta 07, 2007

Mene vaan

Tää ei nyt liity tokoon, mutta pistän tän tänne ylös, sillä muuten en muista tätä: käskysana edelläkulkemiselle on "mene vaan"!

Olimme tänään tallityttöilemässä ja hevosen taluttaminen Taikan kanssa muuttui huomattavasti helpommaksi aina kun muistin ton sanan ja sain Taikan kulkemaan edelläni esimerkiksi porteista. "Mene vaan" tarkoittaa, että T syöksähtää eteenpäin 2-3 metriä ja jatkaa matkaansa eteenpäin. Kätevä temppu, jota en muistanut ennen tätä päivää (ja päivän aikanakin sana unohtui monta kertaa ja testailin kaikenlaisia sanoja, mutta tuo "mene vaan" oli se Taikalle joskus muinoin opetettu käskysana, joka toimi älyttömän hyvin :) ).

perjantaina, heinäkuuta 06, 2007

Treenisuunnitelmia

Lisäsin koulutuspäiväkirjaan sivun treenisuunnitelmille. Olen aika iloinen siitä, että olen jaksanut kirjailla treenejä ylös noinkin aktiivisesti, sillä noista muistiinpanoista on ollut hyötyä. Kaikissa aikaisemmissa päiväkirjayritelmissäni on ollut noin kolme riviä tekstiä.

Seuraavaan kokeeseen on reilu kolme viikkoa aikaa ja suunnitelmat ovat selvillä siihen asti. Treenit ovat menneet viime aikoina kivasti ja T on ollut rauhallinen. Olemme treenailleet tosin vain pikkujuttuja, mutta uskoisin, että Taikalla on intoa ja osaamista suorittaa myös pidempiä pätkiä. Kaikkein suurimpana tavoitteena on nyt saada liiketekniikka viimeisteltyä ja varmaksi ja sitten myöhemmin keskityn kokeenomaisuuteen.

Kaikesta innokkuudestaan huolimatta T ei mielestäni oikein kestä pidempiä treenejä ja varsinkaan saman asian toistamista. T työskentelee kyllä keskittyneesti, mutta saman liikkeen toistoja on turha ottaa, sillä se ensimmäinen on aina paras. Yritän kasvattaa ja ylläpitää Taikan motivaatiota treenaamalla vähemmän kuin se haluaisi. Kyllästymispiste on saavuttettu monta kertaa, mutta onneksi ainakin tällä hetkellä näyttää siltä, että treenimäärä on sopiva (määrällisesti aika paljon, ajallisesti vähän ja taukoja silloin tällöin). T osaa kyllä näyttää jos tokoilu ei enää kiinnosta. Se lakkaa tottelemasta ja poistuu paikalta.


ps. Rakastan Googlea. Mitä elämä olikaan ennen scholaria, patentseja (suurin osa noista eläintenkoulutuslaitepatenteista on jotain sähköpantoja, mutta on siellä fiksumpiakin vehkeitä, tai no... fiksuja... en tiiä onko tässä sokerilientä hevosen suuhun ruiskuttavassa kuolaimessa tuotteistamispotentiaalia, tai miksipä ei, liemitankki selkään ja ratsaille...), booksia, mapseja, frooglea, calculaattoria, yksikkö-/valuuttamuunninta, sketchuppia, gmailia ja youtubea... ja on tää bloggerikin ihan kiva. En jakais kirjata tokotreenejäkään noin tarkasti ylös jos ei olisi olemassa spreadsheetsiä. Ai nii, translate on aivan paras.

maanantaina, kesäkuuta 18, 2007

Erävoitto Taikalle 12-0. Lopputulos: ratkaisematon

T teki lenkillä taikamaisen tempauksen. Olimme kävelemässä kotiinpäin Värtössä sirkuskoulun edessä, jossa treenailemme usein tokojuttuja. Ajattelin kävellessämme, että tänne voisi tulla treenaamaan, kun pääsemme seuraamisharjoituksessa 100 metriin asti. T luki ajatukseni ja alkoi ehdottelemaan treenaamista (ehdottelumotivaatiota lisäsi varmasti taskussani oleva Oscar-salami, vaikka Taikan mielestä tokoilu itsessäänkin on melkein maailman parasta tekemistä). Kun T tarttui hampailla kiinni remmiin, nakkasin remmin pois kädestäni ja jatkoin kävelyä.

Kävelin ja kävelin ja T katosi näkyvistäni kulman taakse. Kurkkasin olkapääni yli ja T istua napotti kentällä/parkkipaikalla 50 metrin päässä. Ajattelin, että T olisi juossut perääni kun katoan näkyvistä, mutta eipä se tullut. Huutelin Taikaa vähän ja menin sitten piiloon pariksi minuutiksi. Palasin näkyville ja tutkin mielenkiintoista sorakasaa ajatellen, että T varmaan tulisi luokseni. Eipä tullut. Istuin odottelemaan varmaan 10 minuutiksi ja T istua napotti vaan... Lopulta olin vakuuttunut, että T on varmaan myrkyttynyt/loukkaantunut partakoneen terään, kun se söi aikaisemmin lenkillä löytämänsä palan marjapiirakan palan. Huusin "tänne" ja T vaan istui kuin patsas. Palasin Taikan luo, otin kiinni remmistä ja T tarjosi seuraamista vielä noin 100 metriä.

Taika on kyllä ihana! Voin kuvitella kuinka se ajatteli minä täällä istun, vaika tuo tuolla huutelee ja istun vaikka nuo ohikulkijatkin tuossa minua osoittelee ja aurinkokin kuumottaa ja kohta saan sitä makkaraa kun vaan istun ja pääsen sitten ehkä seuraamaankin ja saan lisää makkaraa ja olen maailman paras ja ihanin koira ;-)


Lenkin jälkeen tein vielä ihan huonon treenin. Hain kotoa noutokapulan ja menimme takaisin ulos. Tarkoituksena oli tehdä nouto noin 1 metrin päästä. T ei keskittynyt kovin hyvin ja treenin aikana tapahtui kaikenlaisia mokia, joista suurimmat olivat se, että T varasti mukaani kun lähdin viemään noutokapulaa, T istui kerran lahkeeni päällä kun lähdin viemään kapulaa, T haukahti vaimeasti tarttuessaan kapulaan, T haukkui minulle, koska en antanut sille kapulaa, sekä T meinasi tukehtua namiin kapula suussa, puotti kapulan, söi namin ja jatkoi sitten noutoa. Teimme yhteensä kolme noutoa ja viimeinen oli onneksi lähes täydellinen. T jäi istumaan, haki kapulan 2 m päästä ja tuli tiiviseen, mutta aivan vinoon perusasentoon. Pitää jatkaa treenejä sisällä ja vain pirteällä mielellä ulkona. Nyt T oli liian väsynyt pönötysepisodin jäljiltä ja huomasin sen liian myöhään (väsymys on ymmärrettävää, sillä se oli tosiaan suorittanut ainakin 6 kertaa EVL:n istumisen pituisen istumisen ekaa kertaa elämässään).

Noutoharjoituksessa huomasin se, että sana "seuraa" oli vahvasti yhdistynyt käsitteeseen "liikkeelle" ja siksikään T ei jäänyt istumaan kun jätin sen (perusasentoon tulosana ja seuraamiskäsky ovat meillä sama sana). Toivottavasti VR-seuraamisharjoituksesta ei tule pidemmän päälle ongelmia (kuten kaikesta naksuttelemastani tuppaa tulemaan, sillä oppi jää niin vahvasti T:n mieleen ja se osaa myös soveltaa oppimaansa). Yritän nyt edetä VR-seuraamisessa aika nopeaa ja kun pääsemme 30 askeleeseen, muutan treenin siten, että vahvistan käännöksiä ja pysähdyksiä. Lisäksi istumaan jäämisestä pitää tehdä todella kiva ja kannattava juttu!

Oivalsin tänään, että minun pitää antaa Taikalle enemmän lepoaikaa toistojen välissä. Ennen olemme aina kiirehtineet uuteen toistoon, sillä olen tavoitellut jotain ihmeellistä "vahvistetiheyttä". Esimerkiksi noudoissa on hyvä pitää kunnon tauko, jotta T ehtii rauhoittua ja syödä namin ja on sitten valmis keskittymään uudestaan. Pidin taukoja tän päiväisessä seuraamisharjoituksessa ja noudossa ennen viimeistä yritystä ja homma toimi todella hyvin! T sai palkaksi rauhoittumisesta tekemistä. Rauhoittuminen ei ollut sen kummenpaa, kuin että T oli levollisen oloinen. Kävimme yhdessä haistelemassa kentän laidan puskia ja kun T malttoi rentoutua ja laskea kuononsa haistelemaan, siirryimme yhdessä jatkamaan tekemistä.

torstaina, kesäkuuta 14, 2007

25-30-15-20-10-17-35-5-25-30-15-20-35-17- 30-15-5

Tokoilutauon aikana olen suunnitellut tulevaa. Aloitan seuraamisen vahvistamisen vaihtelevalla suhteella ja etenen ainakin 30 askelpariin asti.

Tein jo koulutuspäiväkirjan ja huomenna aloitetaan, jos on nätti ilma!

Ohjeet hommaan sain kirjasta Clicker Training for Obedience, joka on ollut hyllyssä puolilukemattomana jo pari vuotta. Idean sain Vickyn harrastussivulta kohdasta "Näin olen kouluttanut Vickylle tokoa".

Huolia:
  • 12-17 naksua saman session aikana tuntuu paljolta. Aloitamme kuitenkin ihan kirjan ohjeiden mukaisesti. Tarvittaessa puolitan määrän.
  • T on oppinut ylimotivoitumaan kun mulla on naksu kädessä ja alkaa äännellä. Jos T ääntelee, jätän naksumerkin pois ja merkkaan palkan äänellä.
  • Palkan suuntaa ja paikkaa pitää vaihdella, jos näyttää siltä, että se vahvistaa jotain epätoivottua juttua seuraamisessa. Toisaalta en huolehdi tästä etukäteen ja T saa täysin vapaasti vapauttaa itsensä naksun jälkeen.
  • Uskallan tunnustaa, että tämä suunnitelma tuntuu tavallaan tylsältä. Uskallan kuitenkin aloittaa, sillä olen innoissani näkemään, miten homma onnistuu. Ne 35 innokasta askelparia kiinnostavat. Taikan motivaatiota voin pitää yllä helposti superherkkunameilla :)
Toiveita:
  • Toveissa on, että saamme tämän koulutussuunnitelman kautta molemmat varmuutta palkattomaan tekemiseen. Jos homma onnistuu, niin yritän siirtää saada saman hedelmäpelifiiliksen myös useamman perättäisen liikkeen tekemiseen.
Suunnitelmia:
  • Käsky "seuraa" on tarkoittanut Taikalle välillä sitä, että se laskee katseen parin askeleen ajaksi ja nostaa sen sitten. Nyt voisin sanoa "seuraa" aina silloin tällöin sanan uudempaa merkitystä korostaakseni. Sinällään seuraaminen saa olla harjoituksen aikana default-tila ilman ärsykekontrollia.

Tänään testasin seuraamista iltalenkillä. Kaikki koulutuspäiväkirjan kriteerit täyttyivät. Jos joku kriteereistä ei onnistu, niin lopetan hetkeksi koko seuraamisliikkeen vaihtelevan vahvistamisen ja keskityn noihin pikkujuttuihin. Varaan itselleni oikeuden tarvittaessa vaihtaa kriteerejä ohjelman edetessä.


Muuta: Olemme viettäneet mukavaa kesäelämää ja T on saanut uuden ystävän, Tintti-belgin. On kiva seurailla rouvien tekemisiä. T sai eilen eka kertaa elämässään maksalaatikkoa ja söi innokkaasti myös rusinat :)